Uusi johtokaksikko visioi kuunnelmalle nousun aikoja

– Opiskeluaikana sapetti monesti, kun kukaan ei halunnut määritellä yksiselitteisesti, mitä se dramaturgi oikein tekee, mutta nyt dramaturgin ammatin moninaisuudesta on valtavasti hyötyä tässä työssä, Antti Lehtinen, 29, toteaa.

Lehtinen valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta. Opinnoissaan hän osallistui Ylen ja Teatterikorkeakoulun kuunnelmantekokursseille, päätyi Yleen työharjoitteluun ja jäi sille tielleen. Matti Kajander, 38, puolestaan opiskeli elokuvatuotantoa Aalto-yliopistossa. Vuonna 2010 hän tuli keikkatuottajaksi Ylen Radioteatteriin. Sittemmin hän on tuottanut mm. televisio-ohjelmia sekä Valo yössä -radiomusikaalin, joka kietoutui Tuomari Nurmion tuotannon ympärille.

– Tuottaja on projektin haltija. Kun teos tilataan, tuottaja huolehtii, että teos muuttuu tekstistä ääneksi. Hän vastaa aikatauluista, budjetista, toimintasuunnitelmasta, sopimuksista, markkinoinnista jne., Kajander selittää.

Tämä dramaturgin ja tuottajan muodostama johtokaksikko toimii hyvin: Lehtisen näkökulma kumpuaa enemmän sisällöstä ja dramaturgiasta, kun taas Kajander tuo mukaan käytännöllistä, tuotannollista näkemystä.

– On kivaa, että meitä on tässä kaksi, Kajander sanoo.

– Pystymme heti käymään dialogia siitä, mitä mieltä toinen on asioista ja saamaan enemmän näkökulmaa.

Kuunteleminen on nousussa

Takavuosina kuunnelma tuntui hiipuvalta taidemuodolta ja televisio valtaavan alaa. Myös kuunnelmatuotannot pienentyivät. Tuore johto ei ole kuitenkaan tulevaisuudesta huolissaan.

– Kuunteleminenhan lisääntyy eikä suinkaan vähene, Kajander sanoo.

– Varsinkin äänikirjoja kuunnellaan paljon maailmanlaajuisesti. Myös podcasteja kuunnellaan paljon ja niissä on yhä enemmän äänisuunnittelua mukana. Voi siis hyvinkin olla, että kuunnelmienkin kuuntelu tulee kasvamaan.

Antti Lehtinen pitää mielekkäämpänä pohtia kuuntelun käsitettä laajasti, huomioiden kaikki kuuntelun muodot.

– Kuulokkeet taitaa olla nykyään myydyin kodin elektroniikkatuote, hän sanoo.

Hän arvelee tämän kuuntelemisen renessanssin johtuvan siitä, että kuunteleminen istuu nykyiseen elämänmenoon niin hyvin. Melkein kaikilla on älypuhelin ja audiosisällöt jatkuvasti käden ulottuvilla.

– Kuuntelulaite on tosi helppo pistää taskuun ja kuulokkeet korville samalla, kun ihminen lähtee vaikkapa lenkille tai puutarhaan tai tiskaamaan, hän pohtii.

Aiheet jyräävät muodot

Johtokaksikko on seurannut, miten erilaiset äänikerronnan kategoriat sekoittuvat. Esimerkiksi podcastissa voi olla vahva minäkertoja, joka kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan sekoitellen faktaa ja fiktiota. Juttu on myös dramatisoitu ja äänisuunniteltu tavallista puhetta pidemmälle.

Onko edes mielekästä miettiä, onko se dokumentti, kuunnelma vai jotain muuta?

– Muotoja enemmän ihmisiä kiinnostavat aiheet. Heitä kiinnostaa kuulla, millaista elämä on esim. autokorjaamolla tai tulevaisuudessa. Eivät he välttämättä mieti, onko muoto kuunnelma vai äänikirja, Lehtinen sanoo.

– Myös genret kiinnostavat. Hyvänä esimerkkinä on dekkari. Ne vetävät kuuntelijoita todella paljon. Ja lupaushan on aika selvä: on rikos, joka ratkaistaan, ja rikoksen ratkaisija on toisaalta kompleksinen, toisaalta nero. Kuuntelija tietää, mitä hän saa, Kajander naurahtaa.

Vaikka rajanylityksiä ja kokeiluja tapahtuu, kaksikko lupaa, että selkeitä äänikirjoja ja kuunnelmia on luvassa jatkossakin.

Hörhökuunnelman perinne?

Radioteatteri nostaa esiin erilaisia sisältöjä teemakokonaisuuksien avulla. Viime syksynä teemana oli tulevaisuus ja ensi vuodeksi kasataan komediateemaa.

– Laitoimme viestiä alan opiskelijoille ja käsikirjoittajille, että etsimme komediaideoita. Käsikirjoituksia on saapunut runsain mitoin ja nyt alamme valita ensi vuonna toteutettavia kuunnelmia. Kirjoittajia kiinnostaa se, miten kuunnelmassa voi toteuttaa mielikuvituksellisiakin juttuja, Lehtinen kertoo.

Moni on valittanut, että nykyajan kuunnelmat ovat kummallisia, niistä ei tajua mitään, ne ovat ihmeellisiä hörhökuunnelmia.

– Ei se varmaan perätön havainto ole. Taidekuunnelman perinne on ollut Radioteatterissa pitkä ja vahva. Mutta haluamme tehdä kuunnelmia myös perinteisemmän, tarinallisen juonikuunnelman rakastajille, Lehtinen lupaa.

Kajander muistuttaa myös julkaistuista juonellisista kuunnelmista kuten Iiris ja viettelykset ja Töissä täällä.

– En minä niitä sanoisi hörhöilyksi tai edes haastavaksi taidesisällöksi. Minusta ne ovat helposti lähestyttäviä, hän sanoo.

Lehtinen sanoo johtajakaksikon uskovan vahvasti sisällön monipuolisuuteen.

– Kun ihmiset etsivät kuunneltavaa netistä, he hakevat jotain juuri omaan kiinnostukseensa liittyvää. Radiossa tavoitteena voi ennemminkin olla nautittavan sisällön tarjoaminen koko kansalle. Nämä linjat kulkevat rinnakkain, hän summaa.

Kuunnelma kymmenen vuoden kuluttua

Antti Lehtinen sanoo haaveilevansa siitä, että audion tekemisestä innostuttaisiin kunnolla myös Ylen ulkopuolella.

– Toivon, että se kasvaisi sellaisiin mittasuhteisiin, että täällä Radioteatterissa saataisiin oikein huhkia, jotta pysymme vauhdissa mukana, hän sanoo.

Lehtisen mukaan tästä on jo merkkejä, kun äänen käsitteleminen alkaa olla niin kevyttä. Mikrofonilla ja läppärillä pääsee jo tosi pitkälle, ja kännykälläkin pystyy äänittämään ja editoimaan.

– Olisi mukavaa, että yleinen kuuntelemisen noste leviäisi myös kuunnelmaan ja saataisiin yksi nolla lisää kuuntelijalukuihin. Olisi monipuolisia sisältöjä ja monenlaisia ja eri-ikäisiä kuuntelijoita, Kajander visioi.

Yksi merkittävä virstanpylväs saavutettiin kesällä, kun Gösta Sundqvistista kertovaa Itkisitkö onnesta? -sarjaa kuunneltiin kesällä jopa miljoona kertaa.

– Elämme jännittäviä aikoja. Luulen, että aikamme näyttäytyy tulevaisuudesta katsottuna mielenkiintoisena murroksena, kun radio siirtyy asteittain verkkoon ja kuuntelun historialliset linjat ovat muuttumassa innostavaan suuntaan, suitsuttaa Lehtinen.