Yöperhonen nostaa kuulijansa ilmaan
Sokeain kuunnelmapalkinnon voittanut Liisa Pöntisen käsikirjoittama ja ohjaama Yöperhonen kertoo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä eläneen brittilentäjä Amy Johnsonin tarinan.
Yöperhonen on nimitys pienkoneelle, jolla Amy Johnson vuonna 1930 lensi yksin Lontoosta Australiaan ensimmäisenä naislentäjänä. Kuunnelma kiertyy tämän yksinlennon ympärille.
Liisa Pöntinen myös esittää pääosaa ja on osallistunut musiikin säveltämiseen. Äänisuunnittelusta ja musiikista vastaa Jussi Kraft. Mukana ovat myös näyttelijät Pyry Äikää ja Minna Koskela.
1900-luvun alussa pienkoneella lentäminen oli suorastaan extreme-laji. Pienkone oli kaikkea muuta kuin nykyaikaiset, turvalliset koneet. Varsinaista hyttiä ei ollut, oli vain avopleksi, suoraan sen edessä moottori ja jonkinlainen siipien muodostama katto. ”Yks moottori, yks etulasi, yks nahkarotsi, yks misukka, yhet lentäjänlasit”, luonnehtii Johnson kuunnelmassa.
– Hän oli ihana hurjapää! Pöntinen innostuu kuvailemaan päähenkilöä.
– Hän jopa pestautui Ison-Britannian kuninkaallisiin ilmavoimiin toisen maailmansodan alkaessa. On aika häkellyttävää, että nainen toimi sotalentäjänä. Toisaalta kritisoin sitä, että historian naiset ovat kiinnostavia vain, jos he ovat olleet rohkeita.
Lentäminen koitui Amy Johnsonin kuolemaksi. Vuonna 1941, Johnsonin ollessa 37-vuotias, sattui kohtalokas väärinkäsitys: armeija luuli Johnsonin konetta viholliseksi, se ammuttiin alas ja putosi jokeen.
– Tämä tekee kuunnelmalle tietyn pohjavireen, mietiskelee Pöntinen.
– Yöperhonen hakeutuu liekkiä vasten, mutta se on tuhoava liekki.
Yksi kuunnelmaan vaikuttanut teksti löytyy Neil Youngin laulun säkeistä: ”The same thing that makes you live can kill you in the end” (sama asia, joka pitää sinut elossa, voi myös tappaa sinut).
Lentoon äänen siivin
Yöperhonen on Liisa Pöntisen ensimmäinen kuunnelmatyö. Sitä ideoidessaan hän harkitsi Amy Johnsonin tarinan viemistä näyttämölle, kunnes hän tajusi, että kuunnelma olisi muotona ideaali.
– Äänen avulla on niin helppoa päästä lentämään mielikuvituksen siivin, Pöntinen sanoo.
Ja toden totta: Kun Yöperhonen nousee ilmaan, sen moottori pauhaa ja tuuli humisee, kuulija melkein irtoaa nojatuolista itsekin. ”Ensin ylemmäks ja susta tuntuu, että sä kuolet. Hyvä! Hyvä, Yöperhonen! Hyvä!”, Amy Johnson kannustaa kauhistuneessa hurmiossa kiikkerää konettaan ja itseään. Heikompaa alkaa jo huimata!
– Kuunnelmaa tehdessämme puhuimme radioelokuvan käsitteestä. Halusimme, että visuaalisuus välittyy äänessä. Tällä kertaa kameroina toimivat mikrofonit, kertoo äänisuunnittelija Jussi Kraft.
Kuunnelman äänellisinä elementteinä ovat Amy Johnsonin (Liisa Pöntinen) monologit, sähkökitaran ja pianon laajat musiikkimaalailut, sateen, tuulen ja pienkoneen äänet.
– Löysimme alkuperäisen Havilland Moth -koneen ääniä, kertoo ylpeä äänisuunnittelija.
– Kuvittelimme silmät kiinni, miltä lentäminen voisi tuntua ja miten sen voisi ilmaista äänen avulla. Jos äänimaailma olisi realistinen, meteli olisi korviahuumaava. Mietimme, miten voisimme luoda melun tunteen niin, että puhe kuitenkin kuuluu.
”Eihän sen meren noin kovaääninen pitäny olla! Eihän kukaan kertonut et se ois noin… noin…” huudahtaa Johnson yksinäisessä koneessaan keskellä valtameren aaltoja ja ukkosen jyrinää.
Yhdessä leikkien ja kokeillen
Kaksikko Pöntinen ja Kraft ovat tehneet tiivistä työtä alusta asti. He viettivät intensiivisen kaksiviikkoisen studiossa kokeillen ja kuvitellen, ideoita pallotellen.
– Otin sen eräänlaisena seikkailuna ja leikkinä. Pidimme hauskaa ja heitimme säännöt romukoppaan. Osa kokeiluista toimi, osa ei, Kraft muistelee.
Välillä kuunnelma sukeltaa dialogiin tärkeiden kohtaamisten hetkillä. Silloin tekijät loivat studioon tiloja ja paikkoja niin kuin näyttämölle olisi tehty. Väliseinillä studioon rajattiin huone ja sovittiin, että tuossa on vaikkapa baaritiski. Oikealla äänitystekniikalla näin saatiin dialogeihin aitoa tilan tuntua.
Molemmat tekijät tuovat kuunnelmaan myös musiikkiaan: Liisa Pöntinen tunnelmoi flyygelillä ja laululla ja Jussi Kraft sähkökitaralla. Tässäkin tekijät inspiroivat toisiaan.
Kuunnelma vaatii rauhaa
Liisa Pöntinen tunnustaa kaipaavansa entisiä aikoja, jolloin digimaailma ei vielä hallinnut kaikkea.
– Kaipaan takaisin menneisiin aikoihin joka päivä! Kuunnelmassa on jotenkin vanhanaikainen klangi, josta pidän kovasti, tunnustaa näyttelijä, joka lukee työkseen paljon äänikirjoja.
Nykyään äänikirjojen suosio on noussut kovasti. Kuunnelma tuntuu silti jäävän vähemmälle huomiolle. Äänisuunnittelija Jussi Kraft pohtii syitä tähän.
– Äänikirjaa voi kuunnella samalla, kun puuhailee vaikka kotitöiden parissa. Kuunnelma vaatii enemmän keskittymistä ja aikaa, rauhaa kuunnella tarkkaan.
Tämä on totta ainakin tämän kuunnelman kohdalla. Parhaiten Yöperhosen kyytiin pääset, kun varaat hetken häiriötöntä aikaa, laitat kuulokkeet korviisi ja annat äänen nostaa sinut korkeuksiin.
Kuunnelman tekijöistä
Liisa Pöntinen on valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselta. Hänet tunnetaan mm. kansainvälistä mainetta niittäneestä esityksestä, jonka pohjana oli Dostojevskin Rikos ja rangaistus.
Tällä hetkellä hän lukee äänikirjoja ja opiskelee kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. Kesällä hänet nähdään Rax Rinnekankaan uudessa elokuvassa Lapinlahti – Tyttären äiti.
Jussi Kraft päätyi studioalalle musiikin kautta. Heavybändin kitaristina aloittanut Kraft on tehnyt paljon levyäänityksiä. Nykyään hän tekee monenlaista äänityötä ja myös äänittää äänikirjoja.
Sokeain kuunnelmapalkinto Yöperhoselle
Sokeain kuunnelmaraati palkitsi vuoden 2020 parhaana kotimaisena kuunnelmana Liisa Pöntisen käsikirjoittaman ja ohjaaman Yöperhonen-kuunnelman. Raati valitsi Pöntisen myös Vuoden ääninäyttelijäksi. Monologimaisessa Yöperhonen-kuunnelmassa Pöntinen kuljettaa herkästi lentäjä Amy Johnsonin tarinaa ja esittää yhdessä äänisuunnittelija Jussi Kraftin kanssa säveltämänsä musiikin.
Sokeain kuunnelmaraadin mukaan Yöperhonen-kuunnelma välittää kuulijalleen lentämisen hurman, vaaran tunteen, mutta myös mielen täyttävän tyhjyyden tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Pöntinen elää lentäjän tunteet ja kokemukset vahvasti.
Sokeain kuunnelmapalkinto jaettiin nyt 54. kerran. Voittajan valitsee kuusijäseninen raati, joka koostuu kuunnelmista innostuneista ja niitä aktiivisesti kuuntelevista sokeista ja heikkonäköisistä ihmisistä. Raadin taustayhteisö on Näkövammaisten Kulttuuripalvelu.