Voittajakuunnelman aiheena lähisuhdeväkivalta
Kuunnelma on kestänyt vain kaksi minuuttia ja kuulijan huomio on taattu.
Hermostunut nainen soittaa naisten auttavaan puhelimeen. Hän kertoo olevansa lähdössä miehensä luota lopullisesti.
Mies tulee tunnin päästä töistä ja sisko on juuri ajamassa naista hakemaan. ”En mä tiiä… Onko nää jutut nyt niin vakavia”, nainen epäröi ja seuraavassa hetkessä säikähtää kuollakseen ikkunan takana heiluvaa puuta luullen sitä miehekseen.
Näin alkaa Merja Maijasen käsikirjoittama ja ohjaama kuunnelma Tuntematon numero, joka on voittanut sokeiden kuunnelmapalkinnon vuonna 2023. Äänisuunnittelusta vastasivat Janne Jankeri ja musiikista Miika Snåre.
Pitkän puhelinkeskustelun edetessä kuulijalle paljastuu pala palalta kuva painostavasta parisuhteesta, jossa henkinen väkivalta on tiivistymässä kohti fyysistä uhkaa ja aika on käymässä vähiin.
Kuunnelma syntyi halusta auttaa
Käsikirjoittaja Merja Maijanen kertoo kuunnelman syntyneen oman vapaaehtoistyönsä pohjalta. Hän vastaa vapaaehtoisena tukihenkilönä puheluihin Naisten linjalla, joka tukee väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita naisia ja tyttöjä.
– Fyysisesti väkivallasta puhutaan paljon, ja moni odottaa fyysisiä iskuja ennen kuin suhteesta voi lähteä. Ikään kuin vasta lyöntien jälkeen siihen olisi oikeus. Kuunnelman kautta haluan rohkaista naisia lähtemään ennen ensimmäistäkään nyrkiniskua. Henkisestä väkivallasta toipuminen voi kestää paljon kauemmin kuin mustelmien paraneminen, sanoo Merja Maijanen.
Kuten niin moni tosielämän nainen kuunnelman nainenkin vähättelee tapahtumia. ”Nyt tuntuukin vähän väärältä soittaa, kun ei mua hakata tai mitään.”
Maijasen mukaan henkinen väkivalta on usein niin piilossa, ettei sitä välttämättä edes tajua väkivallaksi. Se voi naamioitua ohimeneviksi tokaisuiksi, yhä rajuimmiksi vitseiksi, painostaviksi vaatimuksiksi ja toisen käyttäytymisen kontrolloinniksi.
Väkivaltaa voi edeltää hellä ja huomaavainen huolehtiminen. Kuunnelman mies toi naiselle ensitreffeillä ruusun, tarjosi hänelle koko illan ja antoi hellää ja hurmiollista seksiä. ”Mun mies sai mut arvostaan ja rakastaan itteäni. Eihän sellanen ihminen voi olla paha”, sanoo kuunnelman nainen, jonka itsetunto oli nollissa ennen tämän hurmurin tapaamista.
– Monesti ihmiset miettivät, miksei väkivaltaisista suhteista lähdetä pois. Halusin selventää kuulijoille sitä, miksi se voi olla niin vaikeaa ja minkälaista suhteen sisällä voi oikeasti olla, Maijanen kuvailee.
Näköaisti hävitti intiimiyden
Sekä Merja Maijanen että naisten puhelimen tukihenkilöä näytellyt Annastiina Gylling ovat kokeilleet kuunnelman tekemistä opiskeluaikoina. Tuntematon numero on heidän ensimmäinen, iso kuunnelmatyönsä.
– Kuunnelmassa on se ihana puoli, että siinä aktivoituu ihmisen oma mielikuvitus. Kaikkea ei kuviteta valmiiksi vaan se tapahtuu ihmisen omassa päässä, sanoo Gylling.
Auttavaan puhelimeen soittavaa naista näyttelevälle Satu Tuuli Karhulle kuunnelma on rakas taiteen laji ja hän on sitä tehnytkin.
– Kuunnelmassa on upeaa se, miten helposti siinä voidaan luoda millaisia maailmoja tahansa. Voidaan olla tosi intiimissä tilanteessa jonkun kotona ja seuraavassa hetkessä vaikka avaruudessa, Karhu maalailee.
Karhu innostui roolihahmonsa tunnekirjosta, joka vaihteli hermostumisesta ja paniikista tapahtumien kieltämiseen ja miehen hyvien puolien ihannointiin.
Mitä monimutkaisempi ja ristiriitaisempi hahmo ja sen kokemuskaari on, sitä suurempi lahja se on näyttelijälle. Näyttelijänä pääsen sukeltamaan niin monenlaisiin tunteisiin, hän sanoo.
Studiossa kokeiltiin erilaisia asetelmia intiimin tunnelman luomiseksi.
– Mietittiin paljonkin, onko parempi, että me näyttelijät näemme toisemme vai jäljittelemmekö oikeaa tilannetta, jossa henkilöt ovat vain kuulon varassa. Päädyimme asetelmaan, jossa olimme samassa huoneessa, mutta emme olleet kasvotusten, kertoo Gylling.
Kun väkivallan uhka tiivistyy ja aika käy vähiin, myös naisen ja hänen tukihenkilönsä suhde muuttuu ja auttajan ammatillisuus alkaa rakoilla inhimillisen hädän edessä. Työryhmä koki yllätyksen, kun lopun tiivistä tunnelmaa haettiin.
– Kun kuunnelman henkilöt lähentyvät toisiaan, kokeilimme asetelmaa, jossa näyttelijät katsoivat toisiaan silmiin. Olimme hämmästyneitä, kun intiimiys hävisi, ohjaaja Maijanen muistelee.
Muutimme asetelman niin, että viimeisessä vaiheessa olimme selät vastakkain fyysisessä kontaktissa. Se tuntuikin intiimimmältä. Se varmasti kuuluu äänessä, arvelee Gylling.
– Ehkä siinä näytteleminen karkaa fyysiseen tekemiseen, kun katselee toisen eleitä ja ilmeitä. Kun katsekontaktia ei ollut, näytteleminen keskittyi enemmän ääneen, Maijanen pohdiskelee.
– Puhelimessa ihminen joutuu olemaan toisen äänen varassa, ja se asetelma toi näyttelemiseen lisää jännitettä, Karhu kuvailee.
”Tuollaista se juuri on!”
Kuunnelma on saanut monilta väkivaltaa kokeneilta naisilta kiitosta siitä, miten todentuntuisesti se kuvaa väkivaltaisten parisuhteiden dynamiikkaa.
– Pari ihmistä sanoi, etteivät he voineet kuunnella kuunnelmaa loppuun asti, kun kokemus meni niin syvälle. Niin se meni minullakin. Joka kerta, kun luettiin tekstiä läpi harjoituksissa minulle tuli itku, kertoo näyttelijä Annastiina Gylling.
– Tämä voisi olla todellisen ihmisen tarina. Joka kolmas nainen kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa lähisuhteessa. Siksi minusta tuntuu tärkeältä olla mukana tekemässä tätä tarinaa, Satu Tuuli Karhu sanoo.
– Vaikka kuunnelma on järkyttävä, toivon, että se antaa ihmisille toivoa ja rohkeutta lähteä henkisesti väkivaltaisesta suhteesta ja että kukaan ei jää yksin, summaa käsikirjoittaja ja ohjaaja Merja Maijanen.