Miesvihaaja-kuunnelma tempaa rytmiinsä ja haastaa ajattelemaan

Kuulenkin syvää musiikkia ja läsnä olevaa, pohtivaa kerrontaa siitä, kuinka kuunnelman päähenkilö Mies pakoilee pimeässä huoneessa nimiä ja rooleja, joita hänelle on annettu. Tämä on kuunnelma, jonka tahdissa ei voi laittaa ruokaa tai käydä lenkillä. Tälle on antauduttava kokonaan. Mutta onko tämä sellainen taidekuunnelma, josta keskivertokuulija ei tajua mitään?

Omakohtaiset kokemukset kuuluvat

Vuoden 2022 Sokeain kuunnelmapalkinnon voittanut Miesvihaaja vetää kuulijansa mukaan erilaisiin arkisiin tilanteisiin, joissa poikana tai miehenä olemisen roolit kyseenalaistuvat. Miksi jo ekaluokkalaisilla on poikien ja tyttöjen vessat? Miksi pojat menevät tekniseen työhön ja tytöt tekstiilityöhön? Miksi miesten ohjaamissa elokuvissa miehet ovat väkivaltaisia sankareita ja naiset uhreja tai entisiä uhreja?

Käsikirjoittaja Juho Gröndahl haudutteli kuunnelman ituja pitkään, vuodesta 2013 asti. Hän halusi kirjoittaa mieheyteen ja sukupuoleen liittyvistä kokemuksista.

– Tämä on omaelämäkerrallisin teksti, jonka olen kirjoittanut. Ei tämä ole täysin suoraan vain minun elämästäni, mutta tekstin synty on syvällä omassa tarpeessa käsitellä näitä asioita. Halusin toisaalta saada kirjoittamisen kautta selvyyttä niihin ja toisaalta tuoda esiin mieheyteen ja sukupuoleen liittyvien kysymysten monisyisyyttä, sanoo Gröndahl.

Myös pääroolin tekevälle Pietu Wikströmille tämä työ on ollut tärkeä ja ainutlaatuinen. Hän on kertonut muunsukupuolisuudestaan muun muassa Ylen Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmassa vuonna 2022.

– Kun luin käsikirjoitusta ensimmäistä kertaa, mietin, että onko tämä minun kirjoittamaa tekstiä. Pääsin helposti kiinni lapsuusmuistoihin ja koko siihen kuunnelman ilmapiiriin, Wikström kertoo.

Kuunnelman muoto antaa erityisiä vapauksia

Aluksi tekstilaji tai esityksen muoto ei ollut vielä selvillä Gröndahlille. Sitten ohjaaja Riikka Oksanen kiinnostui aiheesta ja yhdessä he päätyivät kuunnelmaan.

– Kuunnelma on hyvä muoto päähenkilön mielensisäisen todellisuuden kuvaamiseen. Huomio pysyy paremmin päänsisäisessä todellisuudessa, kun taas teatterissa näyttelijä on fyysisesti näyttämöllä ja katsojan huomio kääntyy helpommin näyttämölliseen tilanteeseen, Gröndahl pohdiskelee.

Äänisuunnittelija Ilkka Tolonen ja ohjaaja Riikka Oksanen ovat hyödyntäneet kuunnelman vapautta toisella tavalla. Perinteisessä kuunnelmassa tapahtumia kerrotaan suoraan äänillä: oveen koputetaan ja se avataan ja joku kävelee sisään. Tässä kuunnelmassa äänellisiä tapahtumia on siirretty kertoja Miiko Toiviaisen kerrottavaksi, jolloin äänisuunnitteluun vapautui taiteellista tilaa kokeiluille ja uusille ideoille. Tolonen antaa esimerkin:

– Kuunnelmassa ollaan muutamankin kerran vessassa. Kaikista ei ole niin mukava kuunnella vessan ääniä, vaikka ne olisivat tarkoituksenmukaisia kuunnelman kannalta. Keksittiin, että mitä jos pissaamisen tekisi laulamalla ”lori lori lori lori…”. Siitä tulikin ehkä vielä irvokkaampaa ilman, että äänen kuunteleminen on inhottavaa.

Rytmi on tärkeä elementti

Vaikka kuunnelman aihe on monisyinen, siitä ei sukeudu mikään raskas tilitysmonologi. Riikka Oksasen ohjaus ja Ilkka Tolosen äänisuunnittelu tekee kokonaisuudesta mukaansatempaavan. Dynamiikka vaihtelee herkistä suvannoista rytmiseen tykitykseen.

Rytmi on tärkeä elementti kuunnelmassa. Juho Gröndahl ajatteli tekstin rytmiä ja äänteitä vahvasti käsikirjoitusvaiheessa. Äänisuunnittelija Ilkka Tolonen, joka on myös muusikko, innostui tekstin rytmisyydestä ja loi kerronnan tueksi musiikkia, jossa kulkee tietty tempo ja rytmi. Äänitystilanteessa näyttelijät kuuntelivat demoversiota tästä musiikista samalla, kun puhuivat omaa tekstiään. Tämä inspiroi Pietu Wikströmiä.

– Se oli kiinnostava tapa tehdä kuunnelmaa! Tällaista en ole ennen tehnyt. Muusikkona ja spoken word -artistina tämä tuntui tosi oikealta tavalta tälle tekstille. Ilkka Tolonen oli yksi meistä esiintyjistä, Wikström sanoo.

Teksti haastaa pohtimaan ja antaa tukea

On virkistävää ja ravistelevaa kuunnella, miten miehen nimisenä ja rooleissa oleva päähenkilö puhuu mieheydestä ja siitä, miltä se tuntuu. Uskallanko kuulijana kyseenalaistaa asioita, jotka omassa maailmassa ovat aina olleet näin? Entä jos ne eivät ole näin jollekulle muulle?

– Suosittelen tätä kuunnelmaa kaikille, jotka ovat koskaan elämänsä aikana pohtineet joko omaa mieheyttään tai toisen mieheyttä. Ehkä vielä erityisemmin suosittelen tätä niille, jotka eivät sitä ikinä ole joutuneet pohtimaan, haastaa Pietu Wikström.

– Toivon, että tämä teos antaa vertaistukea ihmisille, jotka ovat kipuilleet oman sukupuolensa kanssa eivätkä mahdu totuttuihin narratiiveihin, Juho Gröndahl sanoo.