Siirry sisältöön
Airut 5/2018
Pääkirjoitus

Pysäkkikuulutukset – vihdoinkin

Päätoimittaja Marika Mäkinen valkoisessa paidassa turkoosin seinän edessä. Kuvaan tulee pehmeä ja raikas luonnonvalo.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa

Näkövammaiset ovat odottaneet pääkaupunkiseudun busseihin ja raitiovaunuihin pysäkkikuulutuksia 1970-luvulta saakka. Vuonna 1974 Helsingin kaupunginhallitus sai aiheesta Näkövammaisten Opiskelijayhdistyksen laatiman esityksen, josta tuli totta elokuussa 1976. Kuulutuksiin velvoitettiin kuljettaja tai rahastaja, jonka piti ilmoittaa matkustajan tiedusteleman pysäkin nimi.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen esteettömyys on kehittynyt noista päivistä merkittävästi. Nykyisin Helsingin seudun liikenteen (HSL) ja Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) kalusto on valtaosin matalalattiaista. 1980-luvulla erityis­ryhmille määriteltiin vapaalippujen myöntämisperusteet, jotka tosin ovat jo muuttuneet.

Nykyisin näkövammainen saa ilmaisen HSL:n matkakortin, jos hänen näkövammansa haitta-aste on vähintään 50 prosenttia. Tulossa on myös HSL:n vapaalippu kaikille näkövammaisille kotikunnasta riippumatta. Ilmainen lippu on yhdenvertaisuuskysymys, sillä teknisestä kehityksestä huolimatta nykyiset lipunleimauslaitteet ja lipunmyyntiautomaatit ovat esteellisiä.

Nyt pysäkkikuulutuksista näyttää tulevan totta. Ne otetaan raitiovaunuissa vaiheittain käyttöön toukokuusta alkaen. Parhaiten ne kuuluvat vaunun etuosassa. Raitiovaunujen jälkeen vuorossa ovat runkolinjabussit. Kuulutuksia ovat kommentoineet näkövammaiset käyttäjät ja NKL:n asiantuntijat.

Esteettömästä joukkoliikenteestä puhuttaessa ei kuitenkaan riitä, että matkustaja osaa jäädä oikealla pysäkillä pois. Sen lisäksi esimerkiksi matka pysäkille tai asemalle ja siitä kohteeseen, asemarakennukset, lipun ostaminen ja leimaaminen, aikataulutiedot poikkeustilanteineen sekä näyttöruudut ja sähköiset palvelut on rakennettava saavutettaviksi. Jos ketjun yhdessäkin osassa on heikko kohta, koko ketju uhkaa katketa.

Teknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan koulutusta: riittävästi liikkumistaidonohjausta näkövammaisille ja kuljettajille kohtaamisen osaamista. Kun heidän tietonsa ovat ajan tasalla ja asenteensa kohdallaan, esteetön matka on mahdollinen.