Nautitaan luonnosta
Luonto on ollut minulle merkityksellinen lapsuudesta lähtien. Olen kulkenut metsissä äidin mukana marjassa ja sienessä. Keväisin haettiin maljakkoon kedon kukkia ja juhannuksena porraspäähän koivun oksia. Valitettavasti luonnon antimien kerääminen itsenäisesti sokeana on kovin hidasta ja näkevän apu on miltei välttämätöntä.
Luonnossa liikkumisesta on sittemmin tullut minulle tärkeä harrastus. Mieli halajaa jatkuvasti uusille retkille kokemaan ja aistimaan luontoa. Kyselenkin aktiivisesti ystäviäni kanssani retkeilemään. Vieraissa paikoissa koen turvallisemmaksi liikkua näkevän seurassa, joka varmistaa reitillä pysymisen ja turvallisen etenemisen, vaikka minulla opaskoira onkin.
Minusta on kiehtovaa kulkea monenlaisissa ympäristöissä. Kiviset ja juurakkoiset polut hidastavat matkavauhtia ja välillä saa todella hakea tasapainoa pystyssä pysyäkseen. Vaellussauvoista on iso apu hankalassa maastossa. On upea tunne, kun juurakosta tai kivikosta selviää ehjin jaloin. Esimerkiksi Pienellä karhunkierroksella ei montaa sataa metriä ole, missä ei olisi tasoeroja epämääräisine portaineen, juurineen ja kivineen.
Liian usein kohtaa luuloja siitä, miten sokea ei pysty liikkumaan epätasaisessa maastossa. Joskus epäillään myös luontokokemuksen jäävän ohueksi, kun ei näe maisemia. Olen alkanut julkaista Heidin kädenjälki -YouTube-kanavallani videoita retkiltä poistaakseni ennakkoluuloja ja tuodakseni esille, miten sokeana voi nauttia luonnosta ja millaisissa maastoissa voi selviytyä.
Retkillä on myös mukava pysähtyä kuuntelemaan ja tuoksuttelemaan luontoa. Menneinä viikkoina olemme saaneet nauttia upeista lintukonserteista: mustarastaan tumma huilu, peipon liverrys, pajulinnun säkeet ja monet muut siivekkäät ovat ilahduttaneet laulullaan. Olen muutaman vuoden sisällä tallentanut retkilläni noin sadan eri linnun äänet.
Kevään ja alkukesän retkillä upean lintukonsertin lisäksi tuoksut huumaavat. Aamuöinen kasteen voimistama koivu ja kielo ovat lempituoksujani. Tuoksut kertovat paljon, millaisessa ympäristössä kuljetaan. Esimerkiksi kuivassa mäntykankaassa on aivan erilainen tuoksu kuin suoalueella.
Luontoon pääseminen ei näkövammaisille ole aina itsestäänselvyys. Usein puuttuu kaveri, jonka kanssa lähteä retkeilemään. Olen kipuillut tämän asian kanssa vuosien aikana. Perustin Facebookiin ryhmän, jonka nimi on Näkövammaisten ja näkevien luontoretkeilijöiden kohtaamispaikka. Toivon, että näkövammaiset voisivat löytää retkikavereita ryhmän kautta. Unelmani on, että kaikki halukkaat pääsisivät luontoon juuri niin paljon kuin intoa riittää.
Heidi Koivunen on hieroja- ja käsityöyrittäjä, jolle sokeus on joskus on hidaste, mutta harvoin este.