Heimoni verta
Lehtien ja sosiaalisen median kautta vammaiset lapset näyttävät kohtaavan paljon syrjintää jo ennen syntymäänsä. Sosiaalisessa mediassa vammaisten ihmisten vertaistukiryhmissä on yksi toistuva teema: mitä, jos lapsellanikin on tämä sama vamma? Aikakauslehdessä kirjoitettiin perheestä, jonka esikoinen oli lyhytkasvuinen. Kun odotusaikana selvisi, että myös toinen lapsi olisi lyhytkasvuinen, perheelle tarjottiin mahdollisuutta aborttiin. Abortti sen vuoksi, että yhteiskunta on suunniteltu tietyn pituisille aikuisille ja liian lyhyiden arki voi olla joiltain osin hankalaa!
Naisiin kohdistuva syrjintä ja vihamieliset asenteet johtavat naisvihan sisäistämiseen. Siis siihen, että jo pienet tytöt ja nuoret naiset kasvavat tietämään, ettei oma keho vastaa kauneusihanteita ja pullan syömisestä kuuluu tulla huono omatunto. Samoin he kasvavat hyväksymään muun muassa ikuisen palkkakuilun sekä sen, että aikanaan kotityötaakka niin kutsuttuine metatöineen kaatuu heidän harteilleen.
Se, että valtaosa seulonnoissa Down-lapsiksi luulluista sikiöistä abortoidaan, selittynee osin puutteellisilla tiedoilla tai ennakkoluuloilla. Mutta se, kun vammainen äiti katuu lapsen saamista sosiaalisessa mediassa vain, koska lapsi on samanlainen kuin hän itse, on totisesti vammaisiin kohdistuvan syrjinnän sisäistämisen rajuin muoto.
Nähtyäni lapsestani ensimmäisen ultraäänikuvan, sydämessäni läikähti. Kas sinä pienileukainen nöpönenä, sinähän taidatkin olla yksi meistä! Totta kai hellyyden lisäksi ajatuksissa pyöri niin huolia lapsen terveydestä kuin sen vaikutuksesta perheemme arkeen ja erilaisiin valintoihin. Perinnöllisyyspoliklinikalla meille oli tuotu esiin mahdollisuus alkiodiagnostiikkaan eli koeputkihedelmöitykseen ja geeneiltään puhtaan alkion valintaan. Kun on itse saanut elää monipuolista, rohkeaa ja seikkailuntäyteistä elämää osittain juuri vammansa ansiosta, ei oman lapsen valikoiminen tai mahdollisen vammaisuuden karttaminen tuntunut missään vaiheessa todelliselta vaihtoehdolta.
Vertaistukiryhmien ahdistujille tahdon sanoa näin: ”Lienee onnekasta syntyä perheeseen, jossa tämä vamma on jo tuttu asia.” Kun sukupolvi toisensa jälkeen jakaa kokemuksia ja tietoa samasta erityisyydestä eikä kukaan hätäänny tai panikoi, silloin lapsi saa olla tavallinen lapsi omine kiinnostuksen kohteineen ja velvollisuuksineen.
Tytti Matsinen on heikkonäköinen teologi ja teekkari, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti.