Siirry sisältöön
Airut 8/2019
Aktivisti

Ääniä kesäyössä

Olli Lehtinen seisoo pöydän vieressä ja napittaa keltaisen paitansa kaulusta tai avaa sen nappeja.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Olli Lehtinen

Seison mökin terassilla. Yötaivaalla luultavasti hehkuu vielä vähän harmaata valoa, mutta minun silmäni näkevät pimeyttä. Liikenteen ja ihmisten äänet ovat hiljenneet. Kesäyö ympäröi saunapuhdasta ihoani. Kuuntelen hyrisevää luontoa. Rauha. Mikä voisi olla paremmin? Kädessäni roikkuu pärevasu. Olen menossa hakemaan saunaan klapeja.

Metsässä ratisee ja pihaltakin kuuluu ääniä. Jokin ihmistä pienempi taitaa liikkua nurmikolla. Astun kaiteen taakse. Nojailen, hengittelen. Eläimet pelkäävät ihmistä. Säärtä pitkin nousee jokin. Huitaisen, varmaan hyttynen tai hämähäkinseitti. Nenäni tienoilla räpisee ja jokin hipaisee poskea. Luuleeko yöperhonen silmänvalkuaistani valoksi? Suljen silmän. Toivottavasti siipi ei takertunut kosteaan ihoon.

Pimeydestä kuuluu kurnutusta. Ääni siirtyy hämmentävän nopeasti. Kuulostaa kuin eläin liikkuisi ilmassa. Kurnuttavaa ääntä pitävä lintu lentää terassin editse. Kauempaa kuuluu toisen linnun ääni, laulava kuin nälkäinen vauva. Terassilautojen alla rapisee, ehkä se on myyrä. Ei, äänet kuulostavat suuremmilta. Tuskin sentään susi voi olla. Pystyykö tarttumaan lankkujen välistä varpaaseen? Siirryn terassin reunaan. Askelet saavat lattian narahtamaan ja pylvään värähtämään. Alkaa kuulua surinaa. Vartija-ampiainen on lähtenyt partiokierrokselle. Räystään alla on ampiaispesä, jota en raaskinut hävittää keväällä. Nyt pesä on valtava. Seison hievahtamatta ja pörinä loppuu. Räystään suunnalta kuuluu rahinaa, voisiko olla orava? Kiusaantui ehkä ampiaisesta. Toivottavasti kurre ei putoa niskaan.

Vaihdan paikkaa terassilla. Kattopelti ulvaisee. Mökin rakenteet natisevat ja paukkuvat kuin myrskyssä seilaava kuunari. Ympäröivän metsän havupuut suhisevat kuin muovipussia sullottaisiin roskalaatikkoon. Hiki iholla on kuivunut, ja kesäyön viileys nuolee luita. Tekisi mieli palata saunaan, mutta tyhjä vasu roikkuu kädessä.

Pitäisi astua terassilta nurmikolle, kävellä keppiä heilutellen tontin laitaan ja avata halkoliiterin ovensalpa. Etsin varpaitteni alle terassin kynnysmaton. Hamuan sormiin ovenkahvan. Astun mökkiin. Kopeloin takan vierestä huoltoasemalta ostetun briketin ja vien kiukaan tulipesän hiillokseen. Rauha.

Kirjoittaja Olli Lehtinen tahtoo olla metron poika.