Onko sokea tyhmä?
Televisiossa ja radiossa puhutaan usein sokeudesta. Ei lääketieteellisessä mielessä vaan tehokkaana kielikuvana: ”Me olimme sokeita tässä asiassa.” Jostain syystä sokeus vertautuu aina johonkin negatiiviseen.
Arvolatautunutta kieltä on siistitty varsinkin viime vuosikymmeninä. Jokainen on kuullut, ettei naista pidä kutsua tytöksi. Maahanmuuttajista puhuessa kannattaa niin ikään olla tarkkana. Myös saamelaisista, romaneista ja seksuaalivähemmistöistä on alettu puhua asiallisemmin kuin ennen.
Ihmettelen, miksei asiallisuus koske sokeista puhumista. ”Hän toimi sokeasti”, sanotaan. Miksi sokeutta verrataan jatkuvasti ymmärtämättömyyteen ja typeryyteen?
Päätin tutustua Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirjaan. Sen mukaan sokea-sanaa käytetään seuraavanlaisesti:
a. joka ei kykene näkemään, tajuamaan asioita, ymmärtämätön, huomaamaton, tilannetta tajuamaton.
Luettuani tämän virallisen määritelmän aloin päästä jyvälle. Olen sokea, joten olen tilannetta tajuamaton ja ymmärtämätön henkilö. Seuraavassa Kielitoimiston esimerkkilauseita sokeudesta: ”Täytyy olla todella sokea, ellei huomaa, miten huonosti asiat ovat.” ”Kyllä sokea kanakin joskus jyvän löytää.”
Huomasin minäkuvani liidelleen pilvissä. Ilman muuta sokeana ymmärrän vain pikkiriikkisen ympäröivästä todellisuudesta!
Seuraavaksi kerrottiin, millainen sokea on:
b. hillitön, silmitön, raivoisa. Sokea viha, pelko.
Tajusin olevani impulsiivinen, tunteitani hallitsematon ja ympäristölleen vaarallinen henkilö, joka elelee pelon tai raivon vallassa.
Jatkoin lukemista:
c. kritiikitön, varaukseton, orjamainen. Sokea toisten jäljittely. Sokea ihailu, usko.
Hoksasin olevani lapsellinen ja kehittymätön harkintakyvytön apinoija. Tajusin läheisteni käsittelevän minua kuin pikkulasta ja tunsin suurta kiitollisuutta heidän pitkämielisyyttään kohtaan.
d. tarkoituksestaan, päämäärästään tietämätön, mekaanisesti, konemaisesti toimiva. Sokea kohtalo.
Luettuani Kielitoimiston sanakirjan kuvaukset sokeudesta ymmärsin huitelevani raivotautisen tasolla. Tajusin olleeni suuruudenhullu haaveillessani sokeudesta puhuttavan yhtä asiallisesti kuin esimerkiksi muista vähemmistöistä tai vammoista.
Olli Lehtisen mielestä lepakko ei lennä sokeasti.