Siirry sisältöön
Airut 1/2019
Aktivisti

Sokea opaskoira

Olli Lehtinen seisoo pöydän vieressä ja napittaa keltaisen paitansa kaulusta tai avaa sen nappeja.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Olli Lehtinen

Tämä tarina kertoo sokeasta opaskoirasta ja vaikeasti heikkonäköisestä isännästä. Kun opaskoira sokeutui, se joutui selvittämään reittejä muiden aistiensa avulla. Se alkoi tehdä virheitä, ja hyväntuulinen isäntä muuttui kireäksi.

Sokean opaskoiran ja isännän välit huononivat huononemistaan. Koira mietti: ”Jos osaisin puhua, voisin kertoa isännälle sokeutumisesta. Ymmärtäisikö isäntä ongelman? Koiran tehtävä on auttaa isäntää, enkä siihen enää pysty.”

Sokea opaskoira arveli, että olisi molemmille parempi, jos he eroaisivat. Koira alkoi haaveilla elämästä ilman isäntää, ja esiin nousi monia kysymyksiä. Mistä yksin asuva sokea koira saisi ruokaa? Missä olisi turvallista nukkua? Kuinka selvitä arjesta ilman isäntää? Sokea koira pelkäsi maailman kohtaamista yksin.

Kun isäntä ja sokea opaskoira kauppareissulta palatessaan astuivat asuntoon, koira livahti takaisin rappuun. Isäntä ei tätä huomannut vaan veti oven perässään kiinni. Sokea koira iski hampaat valjaisiin ja repi ne rikki. Se juoksi portaat alakertaan. Pian joku tuli rappuun alaovesta, ja koira pinkaisi ovesta ulos.

Sokea koira kulki hitaasti ja peloissaan mutta löysi rauhallisen paikan, jossa oli katos suojana. Koiralla oli hirveä nälkä, mutta vielä enemmän se kaipasi isäntää. En voi mennä takaisin, teen hänet taas kiukkuiseksi. Täytyy luottaa, että hän selviää omin avuin. Parempi yksin kuin riitaisan isännän kanssa.

Sokea koira laihtui ja takkuuntui muttei kuollut nälkään eikä yksinäisyyteen. Se alkoi pärjätä yksin.

Metsässä marjoja poimimassa ollut ihminen huomasi irrallaan kulkevan sokean koiran ja lähti sen perään. Marjastaja sai koiran kiinni ja laittoi sille vyön kaulapannaksi. Marjastaja ja sokea koira tulivat hyvin toimeen, mutta marjastaja jäljitti koiran isännän ja palautti koiran. Isäntä oli ratketa riemusta. Hän lupasi koiralle, ettei enää ikinä rähjää.

Sokea koira mietti, ettei isäntä pysty muuttumaan. Koira hymyili silti.  Se tiesi pärjäävänsä yksin.

Olli Lehtisen mielestä eroaminen voi olla sokealle keskimääräistä haastavampaa.