Lauma suojaa
Pehmeä-ääninen mies toistaa radiossa, että käsien peseminen, turvavälien pitäminen ja kasvomaskin käyttäminen suojaavat itseä ja läheisiä koronavirukselta. Yski hihaan tai kertakäyttöiseen nenäliinaan. Hävitä nenäliina heti – mutta minne?
Niillä harvoilla metromatkoilla, joita vielä teen, on aina jotain hiuskarvoja nostattavaa. Joko näkökenttääni osuu maskiton niiskuttaja tai huomaamattani viereeni on hivuttautunut turvavälistä piittaamaton. Käsidesiautomaatteja on mahdotonta löytää eikä roskakori maskin tai nenäliinan hävittämiseenkään huuda sijaintiaan ääneen.
Pandemian keskellä vammaisena eläminen on eri tavalla hankalaa kuin vammattoman ihmisen arki, joka sekin on varmasti hankaloitunut. Suomessa työikäisistä vammaisista noin 70 prosenttia on työelämän ulkopuolella, joten lomautusta tai irtisanomista on joutunut pelkäämään vain verrattain harva näkövammainen. Toisaalta töiden ja opintojen siirtyminen verkkoon on tuonut digitaalisten alustojen saavutettavuusongelmat entistä selkeämmin esiin.
Sosiaalinen eristäytyminen ja sosiaalisen etäisyyden kasvattaminen ovat taudin torjunnan perustyökaluja. Vaikka yksikään ihminen ei ole saari, näkövammainen ihminen on sitä vielä vähemmän. Itsenäisinkin näkövammainen tarvitsee toisen ihmisen apua ainakin toisinaan asiointikäynneillä, paperipostin tai -lomakkeiden käsittelyssä tai vieraassa ympäristössä liikkuessaan. Apua pyytäessään ja vastaanottaessaan on punnittava avuntarve ja siihen liittyvät riskit: entä jos tuolla toisella onkin virustartunta ja avustustilanne johtaakin altistukseen?
Näkövammaista suojaa parhaiten laumasuoja. Ei se viruksen sairastaneiden muodostama taudille immuunien muuri, vaan se, että kun ihmiset ympärillä huolehtivat turvaohjeista, hygieniasta ja etäisyyksistä, he voivat vastata avunpyyntöön maskinsa takaa myös turvaetäisyyden päästä. Tilanteissa, joissa näkövammaisella ei ole mahdollisuutta pitää turvaväliä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä valtaosalla ympäröivistä ihmisistä on. Olemme suojassa vain, jos ihmiset ympärillämme noudattavat turvallisuus- ja hygieniaohjeita.
Me näkövammaiset emme kuitenkaan ole avuttomia lampaita, joiden ainoa tehtävä on kyhjöttää peloissaan uhan edessä. Myös me voimme tarjota lauman suojaa muulle yhteiskunnalle. Voimme siirtää kulutusta verkkokauppoihin mahdollisuuksien mukaan, huolehtia käsihygieniasta parhaan kykymme mukaan ja aikanaan ottaa rokotteen virusta vastaan. Kotona kupeksimisesta on tullut kansalaishyve, joten kerrankin vuoden pimeimpään aikaan voi hyvillä mielin vetää villasukat jalkaan ja kuunnella äänikirjaa nojatuoliin käpertyneenä. Sehän on lauman suojaajan, siis oikeastaan supersankarin teko.
Tytti Matsinen on heikkonäköinen teologi ja teekkari, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti.