Onni on vanheta yhdessä
Kohtaan työssäni usein ihmisiä, jotka kieltäytyvät kohteliaasti avustani todeten, että kyllä he pärjäävät. Pärjäämisen kulttuuri on Suomessa korkealle arvostettua ja syvällä sukupolvissamme. Avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen koetaan heikkoutena, ettei pärjääkään yksin. Pärjääminen ei kuitenkaan ole itseisarvo sinänsä eikä elämää tarvitse elää pärjäämällä. Kaikilla meillä on oikeus omannäköiseen, itsenäiseen, juuri meille arvokkaaseen arkeen. Usein tarvitsemme siihen ystävää, vertaista, ohjausta, tukea ja myös konkreettista apua.
Koronakevään poikkeusolot rajoittivat eniten riskiryhmään kuuluvien ikäihmisten jokapäiväistä arkea, mutta koronasta tuli kuitenkin kaikkien yhteinen asia. Jouduimme tahtomattamme pitämään fyysistä etäisyyttä, mutta samalla pysähdyimme soittamaan, kuuntelemaan ja kuulemaan asioita.
Näkövammaisten alueyhdistyksissä ympäri Suomea soitettiin kevään aikana useille sadoille ikääntyneille jäsenille ja kyseltiin kuulumisia ja hyvinvointia. Kyselystä selvisi, että voimaa antaviksi asioiksi koettiin muun muassa muilta saatu apu ja tuki, riittävät ruoka- ja kodintarvikemäärät, yhteydenpito muihin ihmisiin, ulkoilu ja tiedonsaanti. Muistaminen, että joku soitti ja kysyi kuulumisia, koettiin ilahduttavaksi, piristäväksi ja tärkeäksi.
Vaikka poikkeusolot päättyivät, poikkeuksellinen, uudenlainen aika jatkuu. Uudesta arjesta voi kukin löytää myös myönteisiä, omaan arkeen voimaa ja mielekkyyttä tuovia asioita. Valtakunnallista vanhusten viikkoa vietetään tämän lehden ilmestymisviikolla 4.–11.10. teemalla Onni on vanheta. Viikon aikana nostetaan esille vanhenemiseen liittyviä positiivisia ja onnellisia asioita. Onni voi löytyä rutiineista, luonnosta, tuoksuista, äänistä, muistoista tai toiveikkuudesta. On tärkeää pitää yllä keväällä herännyttä yhteisöllisyyttä, yhteishenkeä ja välittämisen kulttuuria ja olla läsnä toiselle, vaikkakin etänä, tässä ja nyt.
Sanna Piuva työskentelee vanhustyön asiantuntijana Näkövammaisten liitossa.