Siirry sisältöön
Airut 5/2020
Aktivisti

Koronakoppi

Olli Lehtinen seisoo pöydän vieressä ja napittaa keltaisen paitansa kaulusta tai avaa sen nappeja.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Olli Lehtinen

Avain ruksahtaa asuntoni ulko-oven lukkoon ja ovi avataan. Kiiruhdan eteiseen. Tiedän saapujan olevan emäntä. Koronakopissani ei muita käy. Heilutan pitkäksi kasvanutta turkkiani ja nuolaisen. Emäntä taputtaa, mutta on vähän kireä. Ihmiset kauppamatkalla eivät ole osanneet pitää turvavälejä. Vingun myötäelävästi enkä ala hyppiä. Emäntä pyyhkäisee paidaltani hammastahnaa tai jotain kuolaa.

Käyn kiinni kauppakassiin ja kannan keittiöön. Emäntä seuraa perässä. Hän alkaa availla pakkauksia, ja poistun häntä heiluen läppärin ääreen. Emäntä kutsuu syömään. Tassuttelen keittiöön ilmaa nuuhkien ja tuoksua kehuen. Emäntä on laittanut ruoan kuppiin. Puren lihaa kuin en olisi saanut ruokaa koko päivänä. Enkä olekaan. Haukahdan ja annan tassua. Emäntä nauraa ja taputtaa. Jälkiruoaksi nautimme munkkikahvit.

Emäntä sanoo: Nyt lähdetään ulos! Ulisen innosta. Pukeudun ulkoilutamineisiin ja kipitän eteiseen odottamaan. Venyttelen jäykistyneitä koipiani. En ole käynyt vuorokauteen taivasalla. Ulkoilen emännän kanssa koronan aikaan kerran päivässä. On kova into kävellä lämpimässä kevätsäässä.

Emäntä pukeutuu huokaillen. Minä pompin hissille. Tassuttelen emännän rinnalla ja siristelen silmiäni auringonpaisteessa. Kyselen, mikä tuo on ja mitä tuolla tapahtuu. Laulavat linnut ovat kiinnostavia.

– Meriharakka, emäntä sanoo.

– Missä? Puussa vai? murahdan.

– Ei kun maassa.

– Niinpä.

Yritän olla kiskomatta emäntää. Tekisi mieli mennä nuuhkaisemaan muitakin. Emäntä kaartaa toiset ulkoilijat kaukaa ja suu supussa.

Emännällä on iäkkäät isovanhemmat, joita hän auttaa päivittäin. Isovanhempien vuoksi emäntä ei halua minun tapaavan muita. Jos ulkoilen yksin keppeineni, voin saada tartunnan. Minun tartuntani tarttuu emäntään ja emännästä riskiryhmään kuuluviin isovanhempiin.

– Täytyy lähteä, emäntä sanoo. Nuuhkin ja nuolaisen vielä kerran ja emäntä silittää. Ovi naksahtaa kiinni ja olen taas oman onneni nojassa.

Tassuttelen lelulaatikolle. Näykkään matkaan puhuvan kännykän ja äänikirjanlukulaitteen. Hyppään sohvalle ja laitan äänikirjan pyörimään.

Olli Lehtinen haluaisi toimia tiukoissa paikoissa kuin labradori.