Yhdenvertaisia innovaatioita
Luin kestävää elämäntapaa edistävästä aikakauslehdestä artikkelin, joka käsitteli ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja ja sitä, miten vaikutuksiltaan suurimmat teot koetaan vaikeasti käsiteltäviksi – jopa tabuiksi. Artikkelissa käsiteltiin neljä yksityishenkilön elämäntapavalintaa, joiden vaikutus ilmastopäästöjen vähentämisessä on suurin. Suurimmasta vaikutuksesta pienimpään nämä teot olivat lapsiluvun rajoittaminen, yksityisautoilusta luopuminen, yksi vuosittainen mannerten välinen lento vähemmän sekä kasvisruokavalioon siirtyminen. Arvaan, että pääosin näkövammaisista koostuva lukijakunta hyrähteli tyytyväisenä useamman kuin yhden tekijän kohdalla.
Kuin sattuman kaupalla suuri osa meistä vammaisista ihmisistä on osattomia ympäristöä eniten kuormittavista kulttuurillemme tyypillisistä toimintatavoista – lihansyöntiä lukuun ottamatta. Yhdenvertaisuuden hengessä moni meistä kuitenkin paitsi toivoo myös työskentelee sen eteen, että yllä mainitut elämän ilmiöt – perhe, itsenäinen liikkuminen kotiseudulla ja maailmalla, mahdollisuus ostaa kaupasta valitsemaansa ruokaa – olisivat mahdollisia erilaisten palvelujen, innovaatioiden ja tukitoimien voimin.
Teknologia mahdollistanee tulevaisuudessa etenkin nykyistä itsenäisemmän liikkumisen niin kotimaassa kuin matkoillakin. Samoin lienee myös erilaisten kauppojen valikoimien selaamisen ja ostosten tekemisen laita. Kun me vaadimme osallisuuden ja yhdenvertaisuuden nimissä näitä mahdollisuuksia itsellemme, on samalla muistettava vaatia, että innovaatiot, ratkaisumallit ja uudet palvelut ovat myös ekologisesti kestäviä ja mahdollistavat vammaisten henkilöiden osallistumisen ilmastotalkoisiin.
Erilaisten palveluiden saavutettavuutta ja esteettömyyttä vaatimalla meistä voi tulla myös globaalien trendien edelläkävijöitä. Tällaisista trendeistä esimerkiksi vähittäiskaupan murros siirtää hiljalleen ostokset fyysisistä myymälöistä internetiin ja ”liikkuminen palveluna” (mobility as a service) -ajattelu luo kimppakyydeistä, kutsujoukkoliikenteestä, perinteisestä joukkoliikenteestä ja takseista erilaisten kulkuneuvojen verkon, jossa kulloisenkin reitin mukaan voi yhdellä hinnalla käyttää useita eri kulkuvälineitä.
Kumpikin näistä trendeistä pienentää myös ympäristön kuormitusta, kun tavaroiden ja elintarvikkeiden välivarastointi sähköä ja rakennustarpeita vaativissa myymälöissä vähenee ja yksityisautoilun houkuttavuus pienenee. Ehkä meidän vammaisten olisikin aika osallistua uuden innovointiin ja vaatia palveluita paitsi ihmisoikeuksiimme, myös ekologiseen kestävyyteen vedoten.
Tytti Matsinen on heikkonäköinen teologi ja teekkari, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti.