Montako ihmistä tarvitaan vaihtamaan sokean kattolamppu?
Olen toisinaan leikitellyt ajatuksella Kelan lakkauttamisesta. Olen täyttänyt lappuja ja lomakkeita vuodesta toiseen Kelalle ja sosiaalitoimistolle ja hakenut lomakkeella lisää avustajatunteja ehtiäkseni täyttää lappuja ja lomakkeita Kelalle ja kaupungille. Mieleeni on hiipinyt epäilys, että olen joutunut piilokameran tai käytännön pilan uhriksi. Jos järjestelmän vain purkaisi ja aloittaisi kaiken aivan alusta?
Monissa kehitysmaissa ollaan tilanteessa, jossa sosiaaliturvajärjestelmiä luodaan tyhjästä. Puhutaan inklusiivisesta sosiaaliturvasta. Sillä tarkoitetaan mallia, jossa erilaiset ihmiset toimintakyvystään riippumatta hyötyvät tarjottavasta tuesta. Tavoitteena ei siis ole pelkkä työeläkejärjestelmä tai lapsilisä, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi kaikille ihmisille elämäntilanteesta riippumatta.
Jos sosiaaliturvaa tai lääkäreiden tekemiä diagnoosipinoja ei ole, miten vammaisten sosiaaliturvan ensiaskelet otetaan? Voiko vammaisella itsellään olla mahdollisuus kertoa, millaista hänen elämänsä on, mikä sujuu ja mihin tarvitsee tukea? Voiko avun ja kuntoutuksen tarpeen määritellä omakohtaisesti, kokonaan ilman asiantuntijalausuntoja?
Inklusiivisen sosiaaliturvan perustana on ajatus siitä, että ihminen itse tietää, mikä hänelle on parasta. Kukin ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija.
On mahdollista luoda järjestelmiä, jotka eivät pakota ihmisiä oman rajallisuutensa loputtomaan tonkimiseen tai asiantuntijalausuntojen määritelmiin alistumiseen. Kehitysmaissa ja hauraissa valtioissa on nyt mahdollisuus rakentaa sosiaaliturvaa, jonka lähtökohtana on tämä: ”Mitä sinä tarvitset, jotta voit elää hyvää elämää?”
Suomalaisen sosiaaliturvan siistimisessä lähtökohdaksi voisi ottaa hyvän elämän mahdollistamisen. Sen jälkeen voidaan keskittyä toimintatapojen yksinkertaistamiseen.
Vastaus otsikon kysymykseen on nimittäin seitsemän. Muuton yhteydessä apuvälineenä myönnetyt valaisimet piti saada vanhan kodin katosta irti ja siirrettyä uuden kodin kattoon. Tämä tragikomedia vaati vanhan ja uuden sosiaalityöntekijän, sairaalan silmäpoliklinikan kuntoutuspoliklinikan kuntoutusohjaajan, valaisinvalmistajan edustajan, sähkömiehen sekä minun ja puolisoni vuoroittaisen puhelimessa ja kotona päivystämisen. Hyvää elämää olisi voinut mahdollistaa hieman kevyemminkin.
Tytti Matsinen on heikkonäköinen teologi ja teekkari, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti.