Yhdessä tästä selvitään
Jäin loppuvuodesta perhevapaalle työstä, jossa pohdin päivittäin, miten vammaiset ihmiset selviytyvät katastrofeissa ja miten he voivat elää hyvää elämää myös yhteiskunnissa, joissa taloudellista ja materiaalista vaurautta on vähemmän kuin meillä. Enpä arvannut, että vain hetki lapseni syntymän jälkeen maailmaan syntyisi aivan uudenlainen vitsaus, joka aloittaisi matkansa aasialaiselta eläintorilta ja mullistaisi muutamassa kuukaudessa ihmisten elämän kaikkialla maailmassa. Tätä kirjoittaessani Suomi on ollut pysähdyksissä viikon ja kodeissaan lymyävät ihmiset seuraavat mediasta hetki hetkeltä niin maailmantalouden korinaa, viruksen etenemistä kuin poliitikkojen ja asiantuntijoiden yrityksiä rajoittaa tuhoa.
Vähemmistöt ovat katastrofeissa usein heikoimmassa asemassa. Tukholmassa covid-19-sairauteen ensimmäisenä kuolleiden joukossa oli paljon somalitaustaisia henkilöitä, koska tietoa viruksesta ja siltä suojautumisesta ei ollut juurikaan tarjolla somaliksi ja koska kulttuuri on yhteisöllinen. Ebolaepidemian aikana Afrikassa kuoli useita kuuroja, jotka olivat juoneet heille jaetun desinfiointiaineen, kun kukaan ei ollut osannut kertoa viittomakielellä tai kuvin, että neste on tarkoitettu käsien puhdistukseen.
Vammaisille ihmisille koronavirus aiheuttaa monenlaisia haasteita. Onko tietoa saatavilla viittoma- tai selkokielellä? Tuleeko radiosta tarpeeksi tietoa, mikäli näkövammainen ei näe lukea painettua tekstiä tai pysty käyttämään internetiä? Miten voi käyttää drive-in-testauspaikkaa, jos ei aja autoa? Ovatko testauspaikat esteettömiä? Kuinka järjestää henkilökohtaisen avustajan työ niin, että riski sairastua on molemmille mahdollisimman pieni?
Sosiaalinen eristäytyminen vaikeuttaa monia askareita. Näkövammaisen arjessa osaan avuntarpeesta voi vastata etäyhteydellä. Avustajani voi kertoa videopuhelulla, onko lapseni silmissä rähmää, onko einesruuan päiväys jo mennyt ohi ja mistä mapista paperinen verokorttini löytyy. Kaikkea etäyhteys ei kuitenkaan ratkaise: kuka leikkaa vauvani kynnet?
Koronavirus on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Se on lamaannuttanut koko planeetan, mutta saanut ihmiset myös puhaltamaan uudella tavalla yhteen hiileen. Tahdon ajatella, että tämä katastrofi avaa uusia näkökulmia itseni lisäksi myös esimerkiksi koteihinsa eristetyille, alati kohenevan elintason keskellä eläneille suurille ikäluokille ja vauraasta laskettelumatkakulttuurista nauttineelle bisnesväelle.
On huimaa, että tiedeyhteisö, lääkärit ja poliitikot koko maailmassa keskittyvät nyt ratkaisemaan yhteistä ongelmaa. Toivottavasti tämä muistetaan myös tulevaisuudessa: yhdessä tästä selvitään.
Kirjoittaja Tytti Matsinen on heikkonäköinen teologi ja teekkari, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti.