Siirry sisältöön
Airut 7/2021
Vieraileva kolumnisti

Kävely kunnanvaltuustoon

Nainen ulkona, taustalla puu, jossa oransseja lehtiä. Naisella on ruskeat hiukset ja silmälasit. Vihreä kaulahuivi. Aurinkolasit pään päällä.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Maria Loikkanen

Kuluva vuosi on ollut kiintoisa ja vauhdikas. Lähdin ehdolle kuntavaaleihin pienessä Enonkosken kunnassa, joka Itä-Savossa vielä sitkeästi kulkee eteenpäin itsenäisin askelin. Todennäköisyys läpipääsylle näytti heikkoakin heikommilta, mutta ajattelin, että mikäs tässä kokeillessa. Enpä mie mitään menetä, jos yritän.

Ja niinhän sitten kävi, että vaali-iltana jäin äänen päähän tasapelistä puoluetoverin kanassa. Riemu repesi muutamaa päivää myöhemmin, kun tuli tieto, että miule olikin löytynyt yksi ääni tarkastuslaskennassa, ja että tasapelin johdosta pidetyssä arvonnassa arpaonni oli osunut minuun.

Elokuun lopussa käynnistyi valtuustokausi, jonka omalta osaltani korkkasin kävelemällä elämäni ensimmäiseen valtuustoon. Tein sen solidaarisuudesta kanssavammautuneita ja etenkin niitä kohtaan, joilla on hankalaa kuljetuspalvelujen kanssa. Asun reilun 10 kilometrin päässä kirkonkylästä maaseudulla, joten olihan tuossa patikoimista. Läksin elokuiseen kaatosateeseen kuitenkin hyvillä mielin. Radio Suomi oli käynyt jututtamassa minua aamulla kävelyni tiimoilta. Tiesin, että laajemmasta näkökulmasta katsottuna kävelen nyt oikeaan suuntaan eli kohti jotakin sellaista, jossa voin toivottavasti olla tukena muille vammautuneille.

Vastaanotto kunnanmäellä on ollut uteliaan kannustava. Taidan olla ensimmäinen näkövammainen valtuutettu Enonkoskella ikinä. Iloisena olen havainnoinut, että vammani ei tunnu kiinnostavan ketään, muuta kuin siinä mielessä, onko jotakin, missä tarvitsisin apua tai tukea.

Oma fiilis tästä kaikesta on ollut hieman sekava ottaen huomioon, että näkövammauduin äkillisesti reilu kolme vuotta sitten. Glaukooma puhkesi tulivuoren tavoin, ja menetin vanhan elämäni kirjaimellisesti päivissä. Viimeiset kolme vuotta on siis ollut hyvin konkreettista elämän jälleenrakennusta, johon nyt sitten avautui tällainen uusi ulottuvuus luottamustoimen kautta.

Olen ottanut uuden vastaan avosylin. Toki moni asia on jännittänyt. Kaikesta on selvitty, huumorilla, avulla ja tuella. Lämpimästi kannustan kaikkia, joita yhteinen tekeminen vähänkin kiinnostaa. Kokeilkaa siipiänne ja lähtekää vaikuttamistyöhön mukaan!

Maria Loikkanen asuu maalla Enonkoskella ja on toimittaja ja SDP:n kunnanvaltuutettu.