Maria Loikkasen kolumneissa kuuluu maaseudun ääni
Maria Loikkanen muutti synnyinpaikkakunnaltaan Savonlinnasta Enonkoskelle 15 vuotta sitten. Sitä ennen hän opiskeli Tampereen yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä. Työuransa Loikkanen on tehnyt kirjallisuuskriitikkona ja toimittajana.
– Ja sekalaista viestintää olen tehnyt freelance-pohjalta.
Hiljalleen salassa muhinut glaukooma muuttui äkillisesti rajuksi ja muutti Maria Loikkasen elämän kertarysäyksellä neljä vuotta sitten. Hän menetti ajokorttinsa ja mahdollisuuden liikkua itsenäisesti muutamissa päivissä. Myös avustajantarve oli vaikea pala niellä, vaikka nykyään hän kokee avustajat hyvinä yhteistyökumppaneina.
Elämän opettelu uudelleen vamman kanssa on ollut Maria Loikkaselle työlästä, mutta nyttemmin se jo palkitseekin. Hän on oppinut terveellä tavalla ottamaan apua vastaan, kunnioittamaan rajojaan, ja tarvittaessa myös joustamaan monissa asioissa.
– Sitten ajauduin mukaan yhteiseen tekemiseen, ja sitä kautta kuntavaaliehdokkaaksi. Nyt, kolme ja puoli vuotta sairastumisesta, olen vihdoin saanut vähän levättyä, palauduttua ja kerättyä voimia, jotta jaksan ja pystyn paneutumaan uusiin asioihin.
Kuntapolitiikkaan lähteminen on ollut Maria Loikkasesta avartavaa. Välillä häntä surettaa, että poliittinen päätöksenteko näyttää usein pohjautuvan enemmän jonkun henkilön jääräpäiseen oikeassa olemisen tarpeeseen, kuin asiaosaamiseen tai yhteisen hyvän ajattelemiseen.
Tärkeintä Maria Loikkaselle ovat koti, läheiset ja kotiseutu. Maalla elämisen hyvät puolet Loikkanen näkee selkeästi, koska on asunut myös kaupungeissa.
Hän arvostaa pienuutta, joka tuo samalla turvaa ja hän tietää saavansa apua aina, jos vain pyytää. Kolikon kääntöpuolella on ahdasmielisyys, jota pienillä paikkakunnilla välillä ilmenee.
Maria Loikkasen sydäntä lämmittävät puutarhanhoito, taimien kasvatus ja luonnossa liikkuminen.
– Pöllön, todennäköisesti viirupöllön, hiljainen huhuilu öisessä keväisessä metsässä on aivan huikea juttu!