Kerrotaan arjestamme!
Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraako, kun muutoksen tuulet puhaltavat. Muutos hyvinvointialueille oli perustavanlaatuinen siirtymä. Sitten tuli vammaispalvelulakiuudistus, jonka jälkeen oli eduskuntavaalit.
Elämme yhteiskunnassa, jossa näkövammaisena saa kuulla monesta tuutista omanarvontuntoa murentavaa puhetta ja joskus saa myös ala-arvoista kohtelua osakseen. Vammaispalveluiden asiakkaan elämässä nämä asiat liian usein korostuvat ikävällä tavalla.
Päätöksenteossa mukana olo on ollut suora väylä sille, että omanarvontuntoni on eheytynyt kohisten. Olen huomannut, että pystyn vaikuttamaan omaan elämääni ja että minulla on myös oikeus siihen.
Samalla on selkiytynyt myös se, että kaikkeen muuhunkin voi vaikuttaa. Se saattaa viedä vuosia, mutta on täysin mahdollista. Yhteistyö on avain, samoin muutos itsessään, sillä muutos luo uusia väyliä vaikuttamiselle.
Uusin väylä ovat hyvinvointialueet, joiden valtuustoille kuka tahansa voi tehdä aloitteita mistä tahansa asiasta. Rohkenemmeko ryhtyä vaikuttamaan, myös näkövammaisille olennaisiin asioihin? Tiedämmekö, miten tuota vaikuttamistyötä tulisi tehdä?
Entä olisiko syytä alkaa laajemminkin panostaa siihen, että myös me näkövammaiset itse voisimme vaikuttaa asioihimme? Tulin kirjoittaneeksi aiheesta myös Näkövammaisten liittoon sähköpostia. Tiedustelin, miten liitossa suhtaudutaan siihen, jos näkövammaiset haluaisivat perustaa omia vaikuttajaryhmiään.
Olen huomannut, että päätöksenteon eri tasoilla on mukana ihmisiä, jotka haluavat aidosti tietää, miten vammaispalvelun asiakkailla menee. Tärkeää vaikuttamistyötä onkin juuri välittää eri tahoille tietoa siitä, millaista on elää arkea näkövammaisena.
Maria Loikkanen on enonkoskelainen kunnanvaltuutettu ja paluumuuttaja.