Kummallisia käsityksiä
Kaksi vuotta luottamustoimessa on takana. Pääasiassa osallistuminen on sujunut asiallisesti ja saavutettavasti. Kokouksissa lähtökohtana on, että esityslistat ja päätösehdotukset luetaan ääneen ja puheenvuorot jaetaan nimillä puhutellen.
Apuväline-asiat hoidettiin kuntoon heti alussa. Sairaanhoitopiirin näönkuntouttaja auttoi kokoontaitettavan apuvälinevalaisimen etsimisessä, joka löytyi erikoisliikkeestä, ja kunta maksoi viulut. Kyytihommat järjesteltiin lisäkyyteinä jo myönnettyihin VPL-kyyteihin. Kokouksiin osallistun kannettavan tietokoneen ja valaisimen kanssa.
Suurin osa asioista on sujunut hyvin, mikä ei ole itsestään selvää. Ainoa missä on kosahtanut, on ollut uusien luottamushenkilöiden koulutus. Se järjestettiin etäopintoina verkossa, joka ei tietenkään ollut kaikilta osin saavutettavaa. Olen jo yli vuoden asian kanssa telunnut. Kunnanhallitukselle laitoin kaksi eri anomusta koskien saavutettavan koulutuksen järjestämistä. Ei oota tarjoiltiin vastaukseksi.
Kirjelmöin asiasta yhdenvertaisuusvaltuutetulle, joka totesi että ”ei näin”. Sain kesäkuussa virallisen lausunnon asiasta, jonka mukaan koulutus tulee järjestää saavutettavasti sekä yhdenvertaisesti. Asia vietiin kunnanhallitukselle tiedoksi, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Jatkotoimenpiteitä mietitään.
Sen olen oppinut, että luottamustoimessa muhii jos jonkinmoisia, usein virheellisiä näkemyksiä yhdenvertaisuudesta. Juuret johtavat myös Kuntaliittoon, joka neuvoo kuntien viranhaltijoita. Jos siis toivoo muutosta konkreettisiin arjen asioihin kuntien käytänteissä, on tehtävä vaikuttamistyötä myös Kuntaliiton suuntaan. Tästä sain yhdenvertaisuusvaltuutetulta kiitokset: kanteluni asiasta avasi nyt myös heille väylän Kuntaliittoon.
Maria Loikkanen on enonkoskelainen kunnanvaltuutettu ja paluumuuttaja.