Somepäivityksellä ulos kaapista

Mikkelistä syntyisin oleva Heidi Torn, 31, on syntymästään saakka ollut lähes sokea. Hän näkee vain vähän hahmoja ja valoa.

Heidi Torn kävi peruskoulua pienessä koulussa. Kaikki tunsivat toisensa, mutta silti Heidi koki ulkopuolisuutta, mihin hän arvelee näkövammaisuudella olevan osansa. Meikkaaminen ja muoti eivät näkövammaista nuorta tyttöä kiinnostaneet samalla tavalla kuin näkeviä luokkatovereita. Heidin parhaat ystävät löytyivätkin näkövammaisten nuorten leireiltä.

Heidi kirjoitti Mikkelissä ylioppilaaksi ja aloitti lukion jälkeen sosiaalialan opinnot. Ala ei tuntunut omalta, joten Heidi vaihtoi liiketalouteen suuntautumisvaihtoehtonaan esimiestyö ja työyhteisön kehittäminen. Heidiä kiinnosti erityisesti rekrytointi. Henkilökohtaisia avustajia hakiessa Heidistä oli ihanaa arvioida saapuneita työhakemuksia. Hän olisi halunnut opiskella enemmän aiheesta, mutta ammattikorkeassa oli tarjolla rekrytoinnista vain yksi kurssi.

– Tein opinnäytetyöni aiheesta ja sitä kautta pääsin syventämään tietojani, Heidi kertoo.

Kylmää kyytiä työhaastatteluissa

Opintojen keskellä Heidi muutti Helsinkiin.  Valmistuttuaan Heidi alkoi etsiä töitä HR-alalta. Useimmiten hän kertoi sokeudesta vasta, jos hän sai kutsun työhaastatteluun.

Heidi kohtasi sokeutensa vuoksi ennakkoluuloja ja sai osakseen asiatonta kohtelua. Jotkut eivät halunneet edes haastatella Heidiä kuultuaan näkövammasta. Oli myös tilanteita, ettei häntä suostuttu opastamaan. Kerran Heidi istahti haastattelijan tuolille, kun ei saanut apua vieraassa huoneessa liikkumiseen.

– Alkoi olla melkoisen voimaton olo. Mietin, mitä enää voin edes tehdä. Vaikka olisin kuinka opiskellut lisää, se ei olisi poistanut näkövammaani, joka tuntui muodostuvan esteeksi jopa työhaastatteluille.

Viimein kuitenkin onnisti ja hän työllistyi rekrytointikonsultiksi.

– Olin töissä kahdessa yrityksessä rekrytoimassa, Heidi kertoo.

– Molemmissa työyhteisöissä oli hyvä henki. Sokeuteeni suhtauduttiin ennakkoluulottomasti. Työkaverit ottivat mukaan, jos he lähtivät vaikka lounaalle. Jos joskus tarvitsin näköapua, sain sitä. Olin työyhteisön jäsen siinä missä muutkin.

Palkansaajasta yrittäjäksi

Koronakriisi alkoi keväällä 2020 ja vei Heidiltä työt. Hän ei halunnut jäädä peukaloita pyörittämään, vaan päätti ryhtyä yrittäjäksi ja työllistää itse itsensä. Niin Heidistä tuli freelancer-rekrytoija eli hän auttaa nyt muita löytämään työpaikan ja sopivan uran. Mutta jälleen oli käsillä ongelma, miten ja milloin kertoa näkövammasta.

Heidi Tornin palveluiden pääkohde on uusia työntekijöitä etsivät yritykset. Hän työskentelee jonkin verran myös henkilöasiakkaiden parissa sekä toisinaan myy osaamistaan muille rekrytointiyrityksille.

– Henkilöasiakkaiden kanssa voin esimerkiksi pohtia sopivaa uravalintaa, kommentoida työhakemusta tai vaikkapa valmentaa hakijaa työhaastattelua varten.

Ei enää salailua

Huonojen kokemusten vuoksi Heidi jälleen salasi näkövammaisuutensa mahdollisimman pitkään. Lopulta hän väsyi peittelyyn. Viime vuonna hän kirjoitti somekanaviin tekstin, jossa kertoi sokeudestaan. Teksti jäisi nettiin luettavaksi hänestä tietoa etsiville.

Sydän pamppaillen Heidi julkaisi kirjoituksensa.

– Ihmettelin, kun kännykästä alkoi kuulua jatkuvaa piipitystä, Heidi muistelee.

Piipitykset olivat ilmoituksia, jotka kertoivat Heidin tekstiin tulevista kommenteista.

– Huomio yllätti. Sain yli 10 000 tykkäystä. Kommentteja tuli satoja. Ihmiset tsemppasivat ja kertoivat omista kokemuksistaan.

Yksi LinkedInin kautta löytyneistä kohtalotovereista oli kuulovammainen Toni Hinkka. Heidi ja Toni keksivät, että he voisivat yhdessä lähteä kertomaan yrityksille vammaisten huomioimisesta työntekijöinä ja asiakkaina.

Heidi haluaa rohkaista muitakin kertomaan avoimesti vammastaan. Tekstin julkaisemisen jälkeen Heidille on tapahtunut paljon hyviä asioita.

Kirjailija ja muusikko

Heidi on nuoresta pitäen haaveillut kirjailijan urasta. Heidin esikoiskirja on ilmestymässä kesän aikana.

Laulaminen ja musiikin tekeminen ovat myös Heidille tärkeitä harrastuksia. Hän säveltää ja sanoittaa. Heidi on lähettänyt demoja levy-yhtiöihin, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut mitään. Heidi on tehnyt ammattilaisen kanssa demoista uusia versioita ja hän on julkaissut kolme kappaletta omakustanteena.

Tulevaisuudelta Heidi toivoo, että voi tavoitella useita unelmia yhtä aikaa. Hän ei halua lukittautua vain yhteen ammattiin. Heidin elämän tapahtumia kuunnellessa voi vain ajatella, että kohtalotar on kyllä kallistanut korvaansa ahkeralle naiselle.