Siirry sisältöön
Airut 4/2022
Seitsemän supervoimaa

Osa 2. Omanarvontunto

Supermiehen piirroshahmo. Käsi pystyssä. Rinnassa Supermies-tyylinen keltapunainen logo, jossa numero 7. Taustalla pilviä.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: Icons8 & Iryna Danyliuk via Canva.com, Liisa Lähteenmäki

Näkövamma vaikuttaa arkeen ja usein myös omanarvontunteeseen.

Omanarvontunnetta voi parantaa tunnistamalla vahvuutensa.

Teksti Riikka Hänninen

Mikä tai kuka määrittelee sen, millaista näkövammaisena eläminen on tai miten se koetaan? Onko se kiinni siitä, miten muut katsovat sinua? Vai onko se kiinni omista ajatuksistasi? Tähän kaikkeen vaikuttaa omanarvontunto, kyky tunnistaa omat vahvuudet ja olla niistä ylpeä.

Mies, jolla lyhyet harmaat hiukset. Harmaa kauluspaita ja ruskea kuviollinen kravatti. Vieressä vaalea labradorinnoutaja opaskoiran valjaat päällä.
Michael Hingson ja opaskoira Roselle.

Toisen osan kuvitteellisessa tarinassa onnettomuudessa sokeutunut Ellen lähtee hakemaan uutta työtä. Hän ei ole kertonut hakemuksessa olevansa sokea. Työhaastattelun kynnyksellä päänsisäiset mielen nakertajat pilkkaavat Elleniä ja kuiskivat, että hänet nähdään vain vammaisena raukkana, jolla ei ole mitään todellista annettavaa. Tällä kertaa nakertajat häätää Michael Hingson.

Valosta riippumaton ritari

Michael Hingson on todellinen henkilö. Tämä syntymäsokea mies laskeutui opaskoiransa kanssa 78 kerrosta palavasta New Yorkin kaksoistornista 11.9.2001. Kun näkevät ihmiset alkoivat panikoida, Michael kevensi tunnelmaa sanomalla, että jos valot sammuisivat, hän johdattaisi opaskoiransa kanssa kaikki ulos talosta. Uskomattomalla tiimityöllä Michael ja opaskoira Roselle selvisivät turvaan ja auttoivat matkalla muitakin.

Sokeana Michael olisi voinut olla se ensimmäinen autettava. Hän kuitenkin otti ohjat omiin käsiinsä ja käytti hyödykseen sitä, että hän ei ollut ”valosta riippuvainen” kuten hän itse sanoo kirjassaan 1463 porrasta.

Ylpeästi sokko

Nuori nainen, jolla on vaaleat pitkät hiukset, kävelee kadulla valkoinen keppi kädessä. Yllä valkoinen pusero, jossa on mansikkakuvioita, jalassa farkut, joiden sivuilla on mustat nyörit. Ruskea olkalaukku.
Heidi Torn.

Kolmikymppinen Heidi Torn kertoo oman tarinansa omanarvontunnosta. Heidi on myös syntymästään asti sokea. Hän on hypännyt rekrytointikonsultin palkkatyöstä yrittäjäksi ja hän toteuttaa rohkeasti unelmiaan: tekeillä on lautapeli, omia lauluja ja kirja.

Nuorempana Heidi mietti paljonkin, missä vaiheessa hän kertoisi näkövammastaan vai lykkäisikö asian kertomista hamaan tulevaisuuteen. Tarkoitus oli hyvä. Heidi halusi tuoda ensin esiin persoonansa ilman näkövammaa ja ajatteli sen helpottavan näkövamman sulattelua sitten myöhemmin. Tämä kuitenkin teetti paljon lisätyötä ja esti Heidiä puhumasta monista vahvuuksistaan, joita näkövamma oli hänelle tuonut.

Lopulta Heidi uskaltautui kirjoittamaan näkövammaisuudestaan sosiaaliseen mediaan. Satojen positiivisten kommenttien ja tuhansien tykkäysten vyöry kertoi Heidille, että hän oli tehnyt oikean valinnan.

Nykyään Heidi on ylpeä siitä, että hän on sokko.

– Minulle omanarvontunto on sitä, että löytää ne tilanteet, joissa sokkous on jotain ylivertaista ja harvinaista, jotain, mikä ilahduttaa, Heidi sanoo.

Kepinkäytön konkari

Mies, jolla vaaleanharmaat lyhyet hiukset ja musta puvuntakki. Vaalea kuviollinen kauluspaita.

Yksi suurimmista häpeän kohdista ja vammaisen leimoista varsinkin monelle näköään menettävälle on valkoisen kepin käyttäminen. Niin kävi myös Harri Ivoselle, vaikka nykyään hän on kepin käytön konkari. Kun hänen näkönsä alkoi heikentyä 80-luvulla, hän toikkaroi sitkeästi eteenpäin ilman keppiä toinen jalka nurmikolla ja toinen jalkakäytävällä. Vammaisena olemisen häpeä esti häntä ottamasta keppiä käteen, kunnes hänen sokea tyttöystävänsä huomautti, että hän näyttää aivan humalaiselta. Kun Harri lopulta otti kepin käteensä, se oli valtava helpotus.

– Nykyään keppi on minulle ylpeyden aihe. Se tarkoittaa, että olen pärjännyt näin hyvin tähän ikään asti!, Harri myhäilee.

Podcast-emäntä Riikka heittääkin sinulle haasteen: Entä jos valkoisesta kepistä voisi tulla sinulle voiman ja itsesi ylittämisen symboli?