Siirry sisältöön
Airut 5/2022
Seitsemän supervoimaa

Osa 3. Kuunteleminen

Supermiehen piirroshahmo. Käsi pystyssä. Rinnassa Supermies-tyylinen keltapunainen logo, jossa numero 7. Taustalla pilviä.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: Icons8 & Iryna Danyliuk via Canva.com, Liisa Lähteenmäki

Näkeminen ei ole ainut tapa saada kontakti muihin ihmisiin.

Näkövammaisten ihmisten erityisosaamista on usein kuunteleminen.

Teksti Riikka Hänninen

Yksi yleisimmistä näkövammaisille sanotuista asioista on: ”Sulla on varmasti paljon parempi kuulo, kun sä et näe niin hyvin.” Näkövammaisten ihmisten kuulosolut ja tärykalvot tuskin ovat sen parempia kuin muillakaan. Näkövammaisena eläminen kuitenkin pakottaa käyttämään kuuloaistin välittämää tietoa tarkkuudella, joka voi hämmästyttää normaalisti näkevää ihmistä.

Kaikki näkövammaiset eivät ole absoluuttisella sävelkorvalla varustettuja kuuloneroja. Entä jos kuitenkin pysähdyt miettimään, mihin kaikkeen voisit hyödyntää tarkan kuuntelemisen supervoimaa? Missä tilanteissa se voisi olla arvokasta valuuttaa?

Seitsemää supervoimaa -sarjan kolmannen osan kuvitteellisessa tarinassa Ellen on työhaastattelussa. Haastattelija huomauttaa, että Ellenillä on varmasti parempi kuulo, koska hän on näkövammainen. Ellenin päänsisäiset mielen nakertajat yltyvät vähättelemään moista huomautusta ja sanovat, ettei Ellenin kuunteleminen ole sen kummempaa kuin kellään muullakaan. Apuun rientää Jacques Lusseyran.

Jacques Lusseyran: Mies, joka pysyi hengissä kuuntelemisen avulla

Mustavalkoinen kuva miehestä, jolla tummat lyhyet hiukset ja tummat kulmakarvat. kravatti, valkoinen kauluspaita, tumma takki.
Jacques Lusseyran.

Jacques Lusseyran on todellinen henkilö. Hän syntyi Pariisissa vuonna 1924 ja sokeutui kahdeksanvuotiaana onnettomuudessa. Sen jälkeen hän avautui kuuntelemaan asioita hyvin syvästi, tarkasti ja intensiivisesti.

Kun saksalaiset miehittivät Ranskan toisessa maailmansodassa, Jacques oli 17-vuotias. Hän päätti perustaa vastarintaliikkeen ryhmän saksalaisten miehitystä vastaan. Nopeasti hänen tehtäväkseen tuli testata, olivatko jäseniksi haluavat luotettavia. Hän teki sen kuuntelemalla ihmisten äänensävyä ja puhetapaa. Kirjassaan Valo tuli pimeydestä hän sanoo: ”Luin äänistä niin paljon asioita, että lopulta ihmisääni merkitsi minulle enemmän kuin puhutut sanat.”

Lopulta Jacques Lusseyran päätyi keskitysleirille ja eli siellä yli vuoden, kunnes liittoutuneet vapauttivat leirin vangit. Sielläkin hän selvisi hengissä kuuntelemalla ja lohduttamalla muita kielimuurien yli ja myös kuuntelemalla saksalaisten uutislähetyksiä ja levittämällä tietoa eteenpäin.

Veli-Matti Aittola: Mies, joka kuuntelee sen, minkä muut katsovat

Mies, jolla on ruskeat lyhyet hiukset ja parta. Hymyilee. Vaaleanruskea pusero ja vihreä kaulalina.
Veli-Matti Aittola.

Veli-Matti ”Vellu” Aittola on koulutettu hieroja ja pianonvirittäjä. Hän käyttää kuuntelemista osana työtään aina ajanvarauksesta hoitopöydälle asti. Joka vaiheessa asiakkaan puheen rytmi ja kehon liikehdintä antaa Vellulle arvokasta tietoa asiakkaan fyysisestä olemuksesta ja mielentilasta.

Kun Vellu opiskeli voice massage -hierojaksi, koulutukseen kuului laulajien tarkkailu. Näkevät opiskelijatoverit analysoivat laulajan asentoa ja liikkeitä katsomalla, millaisia mahdollisia jännityksiä laulajilla oli. Vellu teki saman asian kuuntelemalla ja päätyi samoihin tuloksiin.

Vellu arvelee, että kuuntelemalla analysoiminen voi tuntua asiakkaasta jopa helpottavalta.

– Kun kuuntelen ohimennen asioita sen sijaan että katsoisin asiakasta päästä jalkoihin, hän voi olla paljon vapautuneempi. Hän ei edes ehkä huomaa, että häntä analysoidaan, Vellu sanoo.