Siirry sisältöön
Airut 3/2022
Seitsemän supervoimaa

Osa 1. Resilienssi

Kuva kahdesta naisesta, joiden ympärillä on tähtiä.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Vasemmalla Geraldine Lawhorn, oikealla Päivi Vigg.
Kuva: Hadley Institute for the Blind and Visually Impaired / Wikimedia Commons ja Päivi Vigg, kuvankäsittely: Liisa Lähteenmäki

Näkövamman kanssa eläminen on luopumisen ja pettymyksen sietämistä, heikkeneepä näkö yhtäkkiä tai vähitellen.

Kuitenkin meissä on sama ominaisuus kuin ruohossa: sisäinen vaisto kasvaa vaikka asvaltin raosta ja pitkän
routatalven jälkeen. Sitä on resilienssi, kyky palautua henkisesti vaikeista tilanteista.

Teksti Riikka Hänninen

Airut-lehden uutuudessa, Seitsemän supervoimaa -podcast-sarjassa käydään läpi vahvuuksia, joita näkövammautuminen voi tuoda tullessaan.

Sarjan ensimmäisessä osassa kuvitteellisessa tarinassa seikkaileva Ellen menettää näkönsä ratsastusonnettomuudessa. Päänsisäiset mielen nakertajien äänet kuiskivat Ellenille, että häneltä on viety kaikki arvokas. Apuun saapuu Geraldine Lawhorn.

Kuurosokea pioneeri Geraldine

Keltapunainen Supermies-tyylinen logo, jossa numero 7. jonka ympärillä on tähtiä.

Geraldine Lawhorn on todellinen, historiallinen henkilö. Hän syntyi USA:ssa vuonna 1916 normaalisti näkevänä ja kuulevana, mutta lukion loppuun mennessä hän oli täysin kuurosokea. Hän päätti kuitenkin elää täysillä, ja elikin melkein satavuotiaaksi.

Geraldine toteutti mahdottomiltakin kuulostavia unelmia: hän soitti pianoa ja esitti komediallisia monologeja Carnegie Hallissa. 67-vuotiaana hän teki kandidaatin tutkinnon ensimmäisenä afrikanamerikkalaisena kuurosokeana.

Hän opetti kaksi vuosikymmentä näkövammaisten Hadley Institutessa siten, että kurssit käytiin pistekirjoituksella oppilaiden kanssa. Geraldine olisi menettänyt tämän kaiken ja paljon muuta, jos olisi antanut vallan itsesäälille.

Perniöläinen energiapakkaus Päivi

Perniöläinen Päivi Vigg kertoo oman tarinansa resilienssin voimasta. Päivi pyörittää kolmen lapsen kotiarkea, tekee vapaaehtoistyötä ja on intohimoinen yhdistysaktiivi. Päivi tuntuu kuplivan iloa ja energiaa. 25 vuotta sitten ilo oli kuitenkin kaukana, kun Päivi menetti ensin näön toisesta silmästä ja vuoden päästä toisesta.

Parikymppinen Päivi kävi läpi rankan kriisin, jossa hän kyseli katkerana, miksi näin tapahtui juuri hänelle. Uudelleen opeteltavien taitojen vuori tuntui massiiviselta. Vähitellen, pienin askelin Päivi alkoi löytää uusia mahdollisuuksia ja merkityksiä elämälleen sokeana.

– Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko jäisin rypemään itsesääliin tai lähtisin eteenpäin, Päivi summaa mennyttä kokemustaan.

Ajoittain rankankin huumorin, isovanhemmilta perityn sinnikkyyden ja uteliaisuuden avulla Päivi alkoi rakentaa onnistumisia itselleen. Päivi uskoo myös, että kaikella on jokin merkitys ja tarkoitus.

– Minun tehtäväni on kaataa raja-aitoja näkevien ja sokeiden maailman väliltä ja näyttää, että myös sokealla on oikeus elää hyvää ja omannäköistä elämää.

Päivin ja Geraldinen voimaneuvot

– Älä anna periksi. Ota vastaan se, mikä tulee, koska se hioo sinusta sen timantin, joka olet, Päivi sanoo.

Geraldine neuvoo kuvittelemaan, että valkoinen keppi on taikasauva. Sen voi nostaa ilmaan ja lausua loitsun mielen ankeuttajia vastaan. Uudestaan ja vielä uudestaan, niin monta kertaa kuin tarvitaan