Siirry sisältöön
Airut 4/2021

Sokeus toisten silmin

Ruskeahiuksinen, hymyilevä nainen kuulokkeet korvilla ison studiomikrofonin edessä.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa

Kuinka purkaa silmäkeskeisen kulttuurin tuottamat sokeuden kuvaukset?

Teksti Nina Sääskilahti
Kuva M. Leona Godin

Tuore kirja romuttaa näkövammaisuuteen liitettyjä uskomuksia ja näyttää kuinka sitkeitä sokeuden kulttuuriset esitystavat ovat. Taiteessa ja populaarikulttuurissa kierrätetään samoja käsityksiä vuosikymmenestä toiseen, eikä niillä useinkaan ole kovinkaan paljon tekemistä sokeiden omien kokemusten kanssa.

Yhdysvaltalainen M. Leona Godin julkaisi kesäkuun alussa Pantheon Booksin kustantamana näkövammaisuuden kulttuurihistoriaa syväluotaavan teoksen There Plant Eyes. A Personal and Cultural History of Blindness. Teos perustuu osittain kolumnistina, toimittajana, luennoitsijana ja näyttelijänä työskentelevän M. Leona Godinin väitöskirjaan.

There Plant Eyes on yleistajuinen teos, joka käsittelee länsimaisen kirjallisuuden, filosofian, tieteen ja populaarikulttuurin tuottamia sokeuden esitystapoja. Kirja lähtee liikkeelle Homeroksesta ja sokeista näkijöistä, ennustajista, ja päätyy lopulta muun muassa sokeaan Marvel-sarjakuvasankariin
Daredeviliin.

Laajan teoksen sisällä käsitellään myös näkemisen teknologista historiaa, kuten teleskooppien ja mikroskooppien keksimistä 1600-luvulla ja näkövammaisten käyttämien apuvälineiden, kuten pistekirjoituksen keksimistä.

Näkövammaisuuden luotaus sisältä päin

There Plant Eyes ei ole kuitenkaan ulkokohtaisesti kerrottu tarina näkövammaisuudesta ja sen historiasta. Päinvastoin, teos luotaa näkövammaisuutta sisältä päin. Näkemiseen ja sokeuteen liittyvien ulottuvuuksien kulttuurista merkityksellistymistä käsitellään teoksen tekijän omia kokemuksia esille tuoden.

Erityisen merkittävän There Plant Eyes -teoksesta tekeekin juuri se, että se on näkövammaisen henkilön kirjoittama. Yksi M. Leona Godinin johtoajatuksista on, että sokeudesta on oltu kiinnostuneita pikemminkin ajatuksen tasolla kuin sokeiden todellisena kokemuksena. Esimerkiksi Helen Kelleristä on kerrottu loputtomasti kohottavia tarinoita, jotka kulminoituvat vaikeuksien voittamiseen. Kellerin tarina päätetään useimmiten lapsuusvuosiin, eivätkä hänen pitkän ja vaiherikkaan elämänsä myöhemmät vaiheet ole herättäneet samalla tavalla kiinnostusta.

Haastattelin kirjan tekijää M. Leona Godinia hetkellä, jolloin hän oli juuri saanut päätökseen teoksensa lukemisen äänikirjaksi. Minua kiinnostaa, miksi Leona halusi itse lukea kirjansa äänikirjaksi ja millainen työvaihe se oli.

– Vaikka kirja ei käsittelekään minua, se on kerrottu hyvin omaäänisesti ja sisältää paljon omakohtaisia kokemuksia. Oman kirjan lukijana toimiminen on kirjailijoiden keskuudessa juuri nyt hyvin suosittua. Sokea ystäväni julkaisee piakkoin muistelmansa ja olisi myös halunnut lukea kirjan äänikirjaksi. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten olen hyvin iloinen, että oma kustantajani, jolle kerroin kykeneväni työhön, suostui. Luku-urakka ei ollut helppo, mutta sen myötä kehittyi tekniikka, jossa ääneen luettavaa tekstiä hidastamalla ja hidastettua tekstiä kuuntelemalla ääneen lukeminen sujui loppua kohden koko ajan sujuvammin ja sekä kustantamon tekninen henkilökunta että minä opimme paljon.

There Plant Eyes -teoksen kaltaisen syvälle kulttuuriin, kirjallisuuteen, historiaan ja nykyhetkeen porautuvan teoksen kirjoittaminen ei sekään ole mikään kevyt tehtävä. Kuinka teos sai alkunsa?

– Teoksen alkujuuret löytyvät yliopisto-opintojeni ensimmäisistä kirjailija John Miltonia käsittelevistä kursseista. Sen myötä kiinnostuin sokeuden, kaunokirjallisuuden ja filosofian yhteyksistä ja erityisesti sokeuden kulttuurisista esityksistä. Teoksessani kritisoin sokeisiin liitettyjä uskomuksia, joiden mukaan sokeilla on erilaisia yliluonnollisia supervoimia. Käsittelen myös aukipurkamattomia sokeuteen liittyviä puhetapoja, joissa sokeus liitetään viattomuuteen tai harhaisuuteen. On tavanomaista puhua vaikkapa sokeasta uskosta. Nämä puhetavat tekevät sokeana elämisestä näköaistikeskeisessä yhteiskunnassa erityisen haastavaa.

Sokeita näkijöitä ja muita yliluonnollisia olioita

Monet sokeuteen liittyvät kulttuuriset kuvat ovat vakiintuneet kaunokirjallisuudessa. Millainen kirjallisuudessa luotu sokeuden kulttuurinen esitys sitten on?

– Homeroksesta lähtien sokeuteen liitetään ennustamisen lahja tai runoilemisen taito. Sokea näkijä elää myöhemmässä kirjallisuudessa henkilöhahmona, jonka kautta yhteiskunnan keinotekoiset ja harhaiset illuusiot paljastetaan, kun sokea näkee asioiden todellisen luonteen. Sokeat esitetään samalla kuitenkin myös avuttomina. Hyvä esimerkki tästä on Kuningas Learin Gloucester, jonka täytyy ensin kirjaimellisesti menettää silmämunansa ennen kuin kykenee näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on. Samalla Gloucester kuitenkin myös itse muuttuu herkkäuskoiseksi ja helposti narrattavaksi henkilöksi, joka ei pysty luottamaan muiden aistiensa kautta saatavaan tietoon.

Sokeuden kuvaukset ovat pääosin muiden kuin sokeiden kirjailijoiden, elokuvantekijöiden ja taiteilijoiden luomia, mikä näkyy siinä, millaisiksi sokeat kuvataan.

Mitä sitten pitäisi tehdä toisin?

– Toivoisin näkevien kirjailijoiden hetkiseksi luopuvan sokeiden henkilöhahmojen luomisesta, jotta sokeat kirjailijat, elokuvantekijät ja journalistit saisivat tilaisuuden tuottaa tilalle sokeiden omiin kokemuksiin pikemminkin kuin oletuksiin pohjautuvia sokeuden kuvauksia. Niin kauan kuin nykyisenkaltaiset stereotypiat ovat yleisiä, sokeiden on vaikea rakentaa positiivista itseidentiteettiä samaan tapaan kuin muut marginalisoidut ryhmät ovat tehneet. Lukiessani sadan viime vuoden aikana julkaistuja sokeiden muistelmia oli hämmentävää huomata, kuinka sokeuteen liittyvä stigma on ollut sokeille suurempi ylitettävä haaste kuin sokeus itsessään.

Entä mitä Leona toivoisi saavuttavansa kirjansa kautta ja mitkä ovat hänen tulevaisuutta koskevia unelmiaan?

– Toivoisin kirjani edistävän näköaistikeskeisyyden purkautumista. Sokeille ja näkövammaisille tulisi avata lisää väyliä taiteen ja kulttuurin tekemiseen. Niin kauan kuin lähinnä vain näkevät ovat kirjoittamassa sokeiden henkilöhahmojen kuvauksia kaunokirjallisuuteen, elokuviin ja lehtiartikkeleihin,
näkövammaiset joutuvat taistelemaan stereotypioita ja stigmoja vastaan. Yhtä lailla kuin näkevänäkin, myös sokeana olemisen tapoja on hyvin monenlaisia. Sokeita vain on lukumääräisesti vähemmän. Toivoisin tulevaisuudessa sokeiden työskentelevän yhdessä näkevien kanssa niin taiteen kuin
tieteenkin ja muiden ammattialojen kentillä. Kyseessä on molemminpuolinen oppimisprosessi. Tulevaisuudessa toivon saavani valmiiksi keskeneräisen romaanikäsikirjoitukseni. Minulla on myös idea siitä, millaisen näyttämöversion voisin tehdä There Plant Eyes -teoksesta. Lisäksi toivon saavani pysyvän
rahoituksen toimittamalleni lehdelle Aromatica Poetica.

M. Leona Godin: There Plant Eyes. A Personal and Cultural History of Blindness. Pantheon Books, 2021.