Siirry sisältöön
Airut 2/2019

Elämä on prosessi

Niklas Röholm nojaamassa nyrkkiinsä pikimustaa taustaa vasten.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kustantaja Basam Books on verrannut Niklas Röholmia menestyskirjailija Paulo Coelhoon.
Kuva: Marika Mäkinen

Niklas Röholmin esikoiskirja Jäljillä julkaistiin joulukuussa. Kirjassa on aineksia hänen oman elämänsä kehitysvaiheista ja läpikäymistään rooleista.

Teksti ja kuva Marika Mäkinen

Jäljillä on romaanitrilogian ensimmäinen osa. Niklas Röholm on solminut kustannussopimuksen Basam Booksin kanssa kolmesta romaanista ja kirjoittaa parhaillaan jo trilogian toista osaa.

Röholmin tie kirjailijaksi ei ehkä ole ollut se ilmeisin. Hän itse kertoo hurjan nuoruuden jälkeen etsineensä itseään ja lopulta myös löytäneensä oikean paikkansa.

Röholm on syntynyt Tukholmassa, mutta muuttanut Suomeen kolmevuotiaana. Vanhemmat erosivat, kun hän oli viiden vanha ja siitä lähtien hän reissasi äidin Padasjoen kodin ja isän Keravan kodin välillä. Hän tunnistaa itsessään sekä maalaisuuden että kaupunkilaisuuden, vaikka onkin nykyisin vankasti espoolainen ja asunut kaupungissa vuodesta 2002 asti.

– Kun pääsin ysiluokalta, koin jonkinlaisen kriisin elämässä ja nuoruuden kapinassani lähdin kotoa ovet paukkuen. En oikein tiennyt mihin pitäisi mennä, ja päädyin Lahteen kauppaoppilaitokseen, jossa kiinnostuin lukemisesta ja elokuvasta toden teolla.

Lukion Niklas Röholm suoritti Tapiolan aikuislukiossa ja ylioppilaskirjoituksissa hän nappasi äidinkielestä laudaturin, mikä enteili jo kirjallisia taipumuksia. Akateeminen maailma alkoi myös houkuttaa Röholmia ja hän haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Vuonna 2014 Röholm valmistui maisteriksi.

Yliopistoaika oli antoisaa, sillä sen kautta Niklas Röholmille avautui mahtava näköala suomalaiseen kirjallisuuteen ja sen helmiin, muiden muassa Jorma Korpelaan, Eeva-Liisa Manneriin ja Marja-Liisa Vartioon.

Jo opinnot aloittaessaan Niklas Röholm oli yhden pienen lapsen isä ja toinen syntyi samana vuonna, kun hän meni yliopistolle. Nyt lapset käyvät läpi murrosiän iloja ja suruja. Tytär soittaa saksofonia ja poika pianoa ja kumpikin lukee paljon.

– Tytär on kirjoittanut ensimmäisen, 120-sivuisen, romaaninsa jo 13-vuotiaana, isä kertoo.

Tuossa iässä hän itse ei kuulemma olisi unissaankaan pystynyt moiseen.

Episodiromaani

Mutta nyt Niklas Röholm on uskaltautunut siirtymään kirjallisuuden tutkimisen puolelta sen tuottamiseen. Esikoisteos Jäljillä on episodiromaani, jossa maailmaa tarkastellaan usean eri henkilön näkökulmasta ja jossa on suuria teemoja elämästä ja kuolemasta ja aineksia muun muassa filosofiasta, elokuvantutkimuksesta ja kvanttifysiikasta. Sen peruskysymyksiä on, synnytämmekö me todellisuutta vai synnyttääkö todellisuus meidät? Entä minkälaisia identiteettejä meillä on?

Romaanissa on aineksia runsaasti ja sitä voi lukea monella tavalla. Itse asiassa sen jokainen luku voisi olla itsenäinen kertomus ja yksi pieni kirja.

Miksi näin paljon isoja teemoja?

– Olen rönsyilevä tyyppi ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Siksi kirjassakin on meneillään useita prosesseja samanaikaisesti. Runsauden pula on runsauden sarveni, Röholm sanoo.

Hän kertoo olevansa yhtäältä henkisiä asioita tutkiva hörhö ja toisaalta järjestelmällinen tieteilijä, jota akateeminen maailma vetää puoleensa. Hänen pitkäaikaisia innoituksen kohteitaan ovat kirjallisuuden ja lukemisen lisäksi musiikki ja liikunta. Myös elokuvan maailmasta Röholm on teini-iästä saakka löytänyt vahvoja inspiraation lähteitä.

Kustantaja tituleeraa Niklas Röholmia ”Suomen Coelhoksi, jolle näkörajoitteisuus antaa mahdollisuuden nähdä syvälle ihmisen kätkettyyn luontoon”. Näkörajoitteisuus tarkoittaa, että Röholm on heikkonäköinen syntymästään saakka. Verkkokalvon rappeuman lisäksi hänellä on glaukooma, ja hän on ollut lapsesta saakka vahvasti likinäköinen. Tosin se asia on korjaantunut aikuisiällä.

– Silmiini on vaihdettu tekomykiöt, mikä auttoi paljon. Pääsin likinäköisyydestä enkä enää tarvitse silmälaseja. Näön tarkkuus on kuitenkin edelleen heikko.

Rakennusaineita elokuvasta

Näkövammasta huolimatta Niklas Röholm on aina ollut kiinnostunut visuaalisesta ilmaisusta ja elokuvasta.

– Lapsena päivän kohokohtani oli, kun pääsin katsomaan illalla televisiota.

Myös elokuvat olivat hänelle tärkeitä, aluksi pojille tyypilliseen tapaan toimintaleffat Rockysta Ramboon ja Terminaattoriin, ja 16–17-vuoden ikäisenä hän kiinnostui draamaelokuvasta.

– Opiskellessani Lahdessa olin todella paljon yksin ja saatoin katsoa jopa neljä leffaa päivässä.

Elokuva on vahvasti läsnä myös Jäljillä-romaanissa. Itse asiassa koko kirjan sisällöllisenä ja rakenteellisena esikuvana on Bill Murrayn tähdittämä, itsekeskeisestä sääankkurista kertova Päiväni murmelina -leffa. Siinä päähenkilö elää samaa päivää yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta oivaltaa, miten pääsee elämässään eteenpäin.

Komedianäyttelijöiden omintakeisinta ykköskastia edustava Jim Carrey ja hänen persoonansa on myös Jäljillä-romaanin keskeistä ydintä. Kirjan henkilögallerian tärkeä hahmo on elokuvantutkija Jimi, joka on rakastunut tutkimuskohteeseensa ja jonka elämä sekoittuu Carreyn elämään. Tähän asetelmaan linkittyvät myös romaanin temaattiset tasot syntymästä ja kuolemasta ja ihmisen identiteeteistä.

Niklas Röholm tunnustautuu itsekin jonkinlaiseksi Carrey-faniksi ja kuvaa amerikkalaisnäyttelijää neroksi, jonka nerous on jäänyt monilta ymmärtämättä. Carreyn liioittelevan ilmaisun pohjalla on usein surun, kaihon ja vakavamielisyyden säikeitä, mikä tekee hänen työskentelystään niin kiehtovaa.

– Carreyn rooli koomikko Andy Kaufmanina on ihan uskomaton identiteettileikki, Niklas Röholm sanoo.

Lahden aikoina Niklas Röholm innostui myös lukemisesta. Valtavan vaikutuksen häneen teki amerikkalaisen Donna Tarttin vuonna 1992 ilmestynyt esikoisteos Jumalat juhlivat öisin.

– Se oli avaava kokemus ja niin taidokkaasti kirjoitettu ja hyvin kerrottu, että olin ihan myyty. Kirja on murhamysteeri mutta samalla filosofinen teos. Samaistuin voimakkaasti päähenkilöön, joka tuntui kuin minulta itseltäni.

Tarttin kirjan luettuaan Niklas Röholm alkoi kiinnostua filosofiasta, mikä näkyy myös Jäljillä-romaanissa.

Yksinolemisen kausista sosiaalisuuteen

Röholm kertoo, että kausittaisista yksinäisyyden vaiheista selvittyään hänen elämänsä on nykyisin varsin sosiaalista ja siihen kuuluvat edelleen vahvana elokuva ja kirjallisuus. Palkkatöissä Röholm on Annanpurassa, jossa hän muun muassa kehittää pimeään kahvilaan liittyviä toimintoja. Jokaiseen päivään kuuluu myös kirjoittamista, jolle Röholm on raivannut määrätietoisesti aikaa aamulla aikaisin ja illalla myöhään.

Keskeinen asia Niklas Röholmin elämässä on terveellisten elämäntapojen noudattaminen ja liikunta. Hän kiinnostui toden teolla superfoodista maattuaan Jorvin sairaalassa kroonisen paksusuolen tulehduksen kourissa. Kun lääkäri kertoi, että sairauteen ei ole parannuskeinoa ja uhkasi leikkauksella ja avanteella, Röholm ei uskonut. Sen sijaan hän päätti tehdä kaiken voitavansa, jotta tervehtyisi ja alkoi tutkia vaihtoehtolääketiedettä, vitamiineja ja ruokavalion ja ravintoaineiden vaikutusta hyvinvointiin. Alkoholinkäytön hän pudotti minimiin ja pyrki eroon ylimääräisestä stressistä.

Vuosien työ oman terveyden parantamiseksi tuotti lopulta hyvän tuloksen eikä Röholm kärsi enää vatsavaivoista.

– Alun hurahduksen jälkeen idealismini ruoan suhteen on hälvennyt ja tilalle on tullut realismia. Tavallisesta perusruoasta löytyy ihan hyviä vaihtoehtoja. Pyrin siis syömään laadukasta ja puhdasta ruokaa – superfoodeja unohtamatta.

Kirjoittaminen on tullut Röholmin elämään jäädäkseen. Ensimmäinen romaanikin syntyi yllättävän helposti ja juuri kirjoittaessaan Röholm tuntee olevansa kaikkein omimmillaan.

– Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja siitä on ollut tässä työssä paljon apua. Olen myös löytänyt itselleni ominaisen tavan kirjoittaa. Sitä voisi kuvailla sirpaleiseksi, sillä kirjoitan montaa lukua yhtä aikaa. Sellainen sopii minulle.