Silmäsairauksien hoito kehittyy harppauksin
– Maailmanlaajuisesti suurimpia näkövammautumisen syitä ovat kaihi ja glaukooma. Suomessa näkövammaisuutta aiheuttaa eniten silmänpohjan ikärappeuma, sanoo silmätautiopin professori ja Näkövammaisten liiton silmälääkäri Hannu Uusitalo.
Näkövammaisten liiton ylläpitämän Näkövammarekisterin ja Kuntoutus-Iiriksen silmälääkärin Hannu Uusitalon päävirka on Tampereen yliopiston silmätautiopin professori. Näkövammarekisterin vastaavana silmälääkärinä hän on työskennellyt toistakymmentä vuotta ja Kuntoutus-Iiriksen ylilääkärinä parin vuoden ajan.
Uusitalo antaa lausuntoja ja toimii lääketieteellisenä asiantuntijana näkövammaisten etuuksiin ja näkötilanteeseen liittyvissä asioissa. Varsinaista potilastyötä hän ei tee.
Säilöntäaineettomat silmätipat glaukooman hoitoon 
Tampereen yliopistolla ja Tampereen yliopistollisen sairaalan silmäkeskuksessa Uusitalon vastuulla on silmätauteihin liittyvä opetus ja tutkimus. Yliopistossa onkin runsaasti silmäalaan liittyvää tutkimusta.
– Olemme tutkineet glaukooman hoidossa käytettäviä silmänpainelääkkeitä, silmänpintasairautta sekä glaukooma- ja muun silmäkirurgian hoidon tehostamista, Uusitalo kertoo.
Glaukooman hoitoon käytetään silmänpainetta alentavia tippoja, joilla on myös sivuvaikutuksia, kuten jatkuva silmänpintakudoksen ärsytys. Hämmästyttävän usein silmätipan lääkeaine ei saa tätä aikaan, vaan tipan säilöntäaineet, jotka pitkään käytettyinä vaurioittavat silmän pintaa.
– Glaukoomaan liittyvät tutkimuksemme ovat koskeneet säilöntäaineettomien silmätippojen kehittämistä.
Uusitalon mukaan markkinoilla on nyt pitkävaikutteisia, säilöntäaineettomia silmätippoja, jotka ovat osoittautuneet hyviksi. Nyt ollaan selvittämässä, miten potilaita voidaan hoitaa parhaimmalla tavalla yksilöllisesti.
– Kehittämämme menetelmä perustuu kyynelnestenäytteeseen, jonka avulla potilaalle pyritään valitsemaan paras ja turvallisin hoitovaihtoehto.
Näön heikkeneminen vaikuttaa elämänlaatuun
Yhteistyössä Näkövammaisten liiton, Näkövammarekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa on tutkittu näkemisen yhteiskunnallista merkitystä: heikkonäköisyyden ja alentuneen näkökyvyn vaikutusta suomalaisten elämänlaatuun, työkykyyn ja työstä suoriutumiseen, mitä muutoksia se aiheuttaa terveydenhuoltopalvelujen käytössä ja minkälaisia kustannuksia se tuo yhteiskunnalle.
– Näkökyvyllä on keskeinen asema siinä, minkälaisena suomalainen kokee elämänlaatunsa. Kun näkökyky heikkenee alle 0.5:n, yleinen elämänlaatu alkaa laskea. Terveydenhuollon palvelujen käyttö korreloituu alentuneeseen näkökykyyn ja kustannukset lisääntyvät. Merkittävin havainto tutkimuksessamme oli tapaturmien liittyminen alentuneeseen näkökykyyn, Uusitalo kertoo.
Hän korostaa, että näkövammaisuus sinällään ei ole kuluerä: näkövammaiset kuluttavat vähän näkemiseen liittyviä terveyspalveluita ja suurimmat kustannukset muodostuvat näkövamman seurauksista, kuten vammojen hoidosta ja ennenaikaisesta eläköitymisestä.
– On tärkeää diagnosoida ja hoitaa sairaudet jo varhaisessa vaiheessa ja huolehtia näkövammaisten ihmisten kuntoutuksesta, työkyvyn ylläpitämisestä ja mahdollisuudesta toimia yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä. Näin kustannuksetkaan eivät kasva, hän toteaa.
Retinitis näkövammauttaa työikäisiä
Suurin näkövammaisuuden aiheuttaja Suomessa on silmänpohjan ikärappeuma. Kosteaan ikärappeumaan on onnistuttu kehittämään lasiaiseen annettava pistoshoito, jolla hoidetaan rappeumaan liittyviä verkkokalvon uudissuonimuutoksia.
Uusitalon mukaan hoito ei auta kaikkia, mutta sillä on onnistuttu kääntämään kosteasta ikärappeumasta johtuva näkövammautuminen laskuun ja pystytty hidastamaan monien näkövammautumista.
Sairauden tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja uusia hoitovaihtoehtoja tutkitaan aktiivisesti. Tampereen yliopiston kantasolusilmätutkimusryhmässä on kehitetty kantasoluhoitoja, joissa on eristetty verkkokalvon pigmenttiepiteelisoluja, jotka varsinkin kuivassa ikärappeumassa vaurioituvat ensimmäisinä. Niillä korvataan vaurioituneita soluja.
Maailmanlaajuisesti suurimpia näkövammautumisen syitä ovat kaihi ja glaukooma.
– Maailman epätasa-arvoisuuden huomaa kaihin hoidossa. Suomessa kaihi leikataan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua leikkaustarpeen havaitsemisesta, kun vähemmän kehittyneissä maissa näin ei ole.
Lääke- ja leikkaushoitojen lisäksi glaukooman hoitoon on tullut laserhoitomenetelmiä. Runsaan 30 vuoden aikana suomalaisten glaukoomasta johtuvaa näkövammaisuutta on saatu siirrettyä noin viidellä vuodella eteenpäin.
Suurella osalla näkövammaisista lapsista on näkövamman lisäksi liitännäisvammoja ja -sairauksia. Aivan pienten lasten näkövammaisuuteen liittyy usein myös muita kehityshäiriöitä. Työikäisistä näkövammaisista suurin osa on retiniitikoita. Heillä näkövammautumisen suurin syy ovat perinnölliset verkkokalvosairaudet.
– Retiniitikoiden oireet alkavat yleensä hiukan alle tai yli 20 ikävuoden ja näkövamma seuraa heitä koko työuran ja elämän.
Geenihoidot ovat kuitenkin tuoneet toivoa perinnöllisistä verkkokalvosairauksista kärsiville potilaille.
– Iso osa sairauksista on monogeenisiä: sairaus syntyy yhden geenivirheen seurauksena, joka saa aikaan näköongelman. Saman diagnoosin saaneilla potilailla voi olla erilaisia geenivirheitä ja usea eri geeni voi saada aikaan saman sairauden.
Monogeenisiin sairauksiin kehitetty geenihoito tepsii geenivirheen aiheuttajaan, ei potilaan diagnoosiin. Niinpä yhteen sairauteen voidaan joutua kehittämään eri hoitomuotoja.