Terveyttä lähiluonnosta
Näkökyvyn puuttuminen ei estä saamasta luonnosta täysimittaisesti sen tarjoamia monipuolisia terveysvaikutuksia. Luonnossa virkistyvät aistien lisäksi aivot.
Helsingissä sijaitsevan Pornaistenniemen vehreällä luontopolulla minua on iloisena vastassa Marko Leppänen, luonnon terveysvaikutuksiin perehtynyt maantieteilijä. Hän on kirjoittanut yhdessä biologi Adela Pajusen kanssa kirjat Suomalainen metsäkylpy (2019) ja Terveysmetsä (2017), jotka löytyvät myös äänikirjapalveluista.
Pornaistenniemen luontopolku on esitelty verkossa esteettömänä. Esittelyssä ei kuitenkaan kerrota, millä tavalla luontopolku on esteetön, mikä voi olla kynnyskysymys luontoon lähtemiselle.
Paralympiakomitean Petri Rissanen kertoo, että termiä on viime vuosina tarkennettu retkipaikkakuvauksissa asteittain. Rissanen työskentelee esteettömien luontohankkeiden parissa.
Miksi luontoon kannattaa mahdollisista alkuponnisteluista huolimatta lähteä?
– Yksi tärkeimmistä luonnon vaikutuksista on sen terveyttä suojaavat mikrobit, jotka ovat ihmiselle elintärkeitä, tietää Leppänen kertoa.
Ihminen kerää mikrobeja jo hengittämällä luonnon keskellä, mutta erityisesti olemalla fyysisesti kosketuksissa luonnon kanssa, mitä Leppänen kaikille lämpimästi suosittelee.
Luonnon vaikutukset ulottuvat vahvasti myös aivoihin.
– Eräässä tutkimuksessa jo tammen kuoren koskettaminen vähensi aktiivisuutta aivojen etuotsalohkossa, joka osallistuu älylliseen ponnisteluun ja päätöksentekoon. Lisäksi se lisäsi sydämen sykevälivaihtelua, mikä on puolestaan merkki kehon rentoutumisesta, Leppänen sanoo.
Luonnon äänien merkitystä tutkittaessa on edellä mainittujen lisäksi noussut esille stressin lieventyminen, ärsyyntymisen ja kivun väheneminen, mielialan parantuminen sekä kognitiivisen kyvykkyyden paraneminen. Esimerkiksi työmuisti vahvistuu.
– Yksinkertaisesti olemme mukavampia ihmisiä toinen toisillemme, mikä on kaikkien yhteinen etu, Leppänen toteaa.
Luonto itsessään harjoittaa lumoavalla ja elvyttävällä tavalla käytössä olevia aisteja. Leppänen suositteleekin luonnossa liikkuessa pysähtymään eri aistien äärelle ja konkreettisesti tunnustelemaan, kuuntelemaan ja haistamaan sekä jopa maistamaan turvallisia luonnontuotteita.
– Fyysisesti luonnossa taitettu matka ei tunnu yhtä rasittavalta kuin rakennetussa ympäristössä. Lisäksi luonnossa liikkuminen harjoittaa kaupanpäällisiksi tasapainoa jo sillä, että alusta on muuta kuin asfalttia, Leppänen kertoo.
Uuteen paikkaan mentäessä näkevät silmäparit auttavat paikan tutuksi tekemisessä ja turvallisuuden varmistamisessa. Kysy siis tuttavaa mukaan.
– Samassa paikassa kannattaa käydä useamman kerran, jotta paikka alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta. Näin luontokokemuksesta voi saada myös joka kerta enemmän irti, vinkkaa Leppänen.
Silmien suojaksi mukana kannattaa olla lierillinen hattu tai lasit, mikäli polulla on pään korkeudella roikkuvia oksia.
Tärkeää on myös tunnistaa oma liikkumistaso. Toiselle juurakkoinen ja kivikkoinen maasto saattaa olla innostava tutkimusmatka, kun toiselle vuorostaan sopii paremmin mahdollisimman tasainen alusta. Turvallisin alusta liikkua on karkea, mutta tasaiseksi asettuva materiaali, kuten tasainen kivituhka tai puru. Sekä Leppänen että Rissanen kannustavat kysymään rohkeasti ympäristön rakenteista ja materiaaleista tuttavapiiriltä sekä oman kaupungin ympäristöpalveluilta, jonne kannattaa antaa myös palautetta kehitysehdotuksista.
Tutkimukset tuovat esille erilaisia näkökulmia siitä, kuinka kauan luonnossa tulisi viipyä hyötyjen saavuttamiseksi. Kun yhdessä tutkimuksessa suositellaan luonnossa oleilua 2–5 tuntia viikoittain, toinen korostaa ajan sijasta luontoyhteyden itsensä merkitystä. Pääasia lienee kuitenkin, että astumme kohti meitä niin lähellä olevaa ja rikasta luontoa.