Charles Bonnet’n syndrooma – harmittomia näköharhoja
Näkövammaisten keskuudessa esiintyvät harmittomat näköharhat ovat luultua yleisempiä. Kyseiset oireet liittyvät silmäsairauteen, eikä niitä pidä sekoittaa mielen sairauksiin.
Charles Bonnet’n syndroomalla tarkoitetaan sitä, kun henkisesti terve näkövammainen näkee harhoja, jotka toistuvat. Harhat voivat olla kasvojen vääristymiä, pieniä hahmoja tai ruudukkoja, jotka näkövammainen itse tunnistaa todellisista näköaistimuksista poikkeaviksi harhoiksi. Kyse ei ole mielen sairaudesta, vaan yksinkertaisesti aivojen tuottamista näkökentän poikkeamista.
– Tämä johtuu heikentyneestä näköaistimuksesta ja toisaalta tiettyjen aivoalueiden yliaktiivisuudesta. Hyvin näkevillä tämä on harvinainen aistimus, kertoo silmätautiopin professori Kai Kaarniranta.
Erään tutkimuksen mukaan harhoja esiintyy usein silloin, kun vireystila on normaalia matalampi.
Aikaisempien tutkimusten mukaan Charles Bonnet’n syndrooma on näyttänyt olevan melko harvinainen. Sen on arvioitu ilmaantuvan noin 10 prosentilla heikkonäköisistä. Uusimpien tutkimusten mukaan syndrooman on arvioitu olevan kuitenkin luultua yleisempää.
– Hiljattain on tehty tutkimuksia, joissa todetaan, että Charles Bonnet’n syndroomaa esiintyy 20–30 prosentilla näkövammaisista potilaista, kertoo Kaarniranta.
Mitä vaikeampi näkövamma, sitä yleisempi syndrooma on. Sen on todettu olevan naisilla yleisempi kuin miehillä. Lisäksi sen on todettu olevan vanhemmalla väestöllä yleisempi kuin nuorilla. Tämän on ajateltu johtuvan näkövammaisuuden suuremmasta esiintyvyydestä vanhemmissa ikäluokissa.
Näköharhojen pelätään leimaavan
Kokemukset harhoista vaihtelevat paljon. Oireet on koettu usein alkuvaiheessa epämiellyttäviksi, mutta jotkut ovat pitäneet niitä neutraaleina ja jotkut myös miellyttävinä.
Tutkimusten mukaan näköharhoja kokeneet eivät ole puhuneet oireistaan useinkaan oma-aloitteisesti, sillä niiden on pelätty leimaavan ihmisen psyykkisesti oireilevaksi.
– Nykyisin näkövammaiset ottavat asian herkemmin puheeksi vastaanotoilla, mikä voi johtua entistä tiiviimmästä kontaktista lääkäriin ja säännöllisistä käynneistä erityisesti verkkokalvosairauksien osalta, kuten silmänpohjarappeumassa, Kaarniranta kertoo.
Diagnosoinnin tueksi on suositeltu selvittämään viimeisen neljän viikon aikana ilmenneet näköharhat sekä ensimmäisen ja viimeisen näköharhan välinen aika. Lisäksi on hyvä selvittää, ymmärtääkö ihminen näköharhojen epätodellisuuden. On syytä myös varmistaa, että muihin aisteihin ei liity harhoja eikä mielessä ole harhaluuloja ympäröivään todellisuuteen.
Oireiden hoitoon on kokeiltu vuosien saatossa erilaisia lääkityksiä. Mikään keino ei ole kuitenkaan osoittautunut vielä yleistettävällä tasolla auttavaksi. Hoitohenkilökunnan on tärkeää osata kertoa mahdollisista näköharhoista ihmisille, joiden näön heikentyminen etenee nopeasti.
– Ihmisen, jolla on Charles Bonnet’n syndrooman oireita, on tärkeä tietää, että oireet liittyvät silmäsairauteen, eikä se johdu mielentilasairauksista, Kaarniranta muistuttaa.