Outo sähköpotkulautakulttuuri
Suomalaisesta sääntöyhteiskunnasta löytyy yllättävästä paikasta yltiöliberaalia suhtautumista: sähköpotkulautakulttuurista. Välillä on tuntunut jopa siltä, että se on linnake, johon liikennesäännöt ja toisten liikkujien huomioiminen eivät ulotu laisinkaan.
Tällä hetkellä Suomessa toimii useita sähköpotkulautoja eli skuutteja vuokraavia yrityksiä. Laudan voi vuokrata jo yli kymmenestä suomalaisesta kaupungista, esimerkiksi Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta, Joensuusta ja Kuopiosta.
Sähköpotkulauta on sinällään mainio menopeli: se vähentää ruuhkia eikä tuota hiilidioksidipäästöjä. Sen voi ottaa kainaloon ja jatkaa matkaa vaikkapa junalla. Se ei pidä meteliä ja se sopii monenlaisille käyttäjille.
Sähköpotkulautojen vuokraaminen toimii samalla logiikalla kuin kaupunkipyörien, mutta käyttämisessä on suuria eroja. Ja juuri ne erot tuottavat harmaita hiuksia muille liikkujille, esimerkiksi näkövammaisille.
Sähköpotkulautailijoita koskevat samat liikennesäännöt kuin pyöräilijöitä. Esimerkiksi jalkakäytävillä ajaminen on kielletty, mutta kuitenkin juuri siellä ajetaan. Usein vauhti on myös tilanteeseen ja paikkaan nähden liian kova, laudan päällä on useampi ihminen ja matkaevääksi on nautittu vettä vahvempaa.
Näkövammaisten kannalta vaaratilanteita aiheuttavat ehkä eniten kävelyreiteillä lojuvat laudat, joita on mahdoton havaita. Miten ihmeessä tarve ajaa laudalla voikin päättyä keskellä väylää tai aukiota?
Olemme liittona ottaneet kantaa aiheeseen viimeksi heinäkuussa Helsingin Sanomissa ja olleet yhteydessä myös suoraan liikenneministeri Timo Harakkaan. Nyt on ratkaisujen aika. Ensimmäiseksi ja mitä pikimmin on saatava skuuteille asianmukaiset pysäköintitelineet. Mallia voidaan ottaa kaupunkipyöristä. Oikeus liikkua turvallisesti kaupunkiympäristössä kuuluu kaikille.