Pitääkö olla huolissaan?
Yle toteutti tämän vuoden alussa kyselyn, jossa kartoitettiin suomalaisten pelkoja ja haaveita. Ajatuksena oli selvittää, mitä suomalaisten mielessä liikkuu, jotta voitaisiin vaikuttaa Ylen sisältö- ja näkökulmavalintoihin.
Suomalaisilta kysyttiin muun muassa, mitä hyvä elämä heille tarkoittaa? Millaisia toiveita ja pelonaiheita heillä on? Miten paljon he uskovat voivansa vaikuttaa oman elämänsä kulkuun? Ketkä ovat heidän mielestään eriarvoisessa asemassa Suomessa? Kokevatko he itse olevansa syrjityssä asemassa?
Tuttuja aiheita myös vammaisille ihmisille ja vammaisjärjestöjen työssä.
Kyselyn mukaan 81 prosenttia suomalaisista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta huoliakin oli. Eniten huolissaan suomalaiset olivat toimeentulosta, terveydestä ja sodasta. Esiin nousivat muun muassa vanhusten hoito, hintojen nousu, terveyspalvelujen saatavuus, eriarvoistuminen ja syrjäytyminen.
No, pitääkö suomalaisten olla huolissaan? Itse näen tilanteen niin, että huolten kautta usein kirkastuvat myös tavoitteet. Huolet on muutettava teoiksi ja toiminnaksi. Jos huolien yli uinutaan, asiat karkaavat käsistä. Vammaisjärjestöissäkin on oltava hereillä ja seurattava tarkoin yhteiskunnan yleistä kehitystä.
Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, millaista heidän mielestään on hyvä elämä. ”Hyvässä elämässä on merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia. Ihmisellä on vapaus olla oma itsensä ja toteuttaa itseään. Mahdollisuus luottaa yhteiskuntaan niin, että pärjääminen on turvattu.” Siinä se!
Hyvää ja merkityksellistä joulua!