Yhtä monta tarinaa kuin on ihmistä
Tässä Airut-lehden numerossa on monta pientä tarinaa näkövammaisten ihmisten arjesta. Kuulemme, mitä näkövammaisena eläminen on Ivalossa, Pietarsaaressa ja Espoossa. Saamme välähdyksen myös kahden näkövammaisen maahanmuuttajan elämästä. Toinen heistä on kolumnistimme, bosnialaistaustainen Ibrahim Milanovic, joka tällä kertaa kirjoittaa vertaistuesta.
Suomi on hyvinvointivaltio, jossa jokaista kohdellaan yhdenvertaisesti ja esimerkiksi vammaispalvelut pelaavat yhtäläisesti asuinpaikasta riippumatta, eikö niin? Periaatteessa, mutta tiedämme, että systeemi ei toimi aukottomasti. Vaikka laki on kaikille sama, palvelujen saamiseen saattaa vaikuttaa myös virkailija, joka niiden myöntämisperusteita käsittelee. Aina ihminen itse tai hänen lähipiirinsä eivät edes tiedä, minkälaista apua voi saada ja että siihen on oikeus.
Ihmisten arki onkin hyvin erilaista eri puolilla maata. Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä ja ihmisiä harvassa. Kokemus siitä, mikä on hyvä tai tarpeeksi, riippuu myös elämäntilanteesta. Jos näkövammaisia ihmisiä on kotikunnassa vain muutamia tai itse on ainut, vertaistuki voi jäädä kokonaan saamatta.
Näkövammaisten liiton teemana on tämän ja ensi vuoden ajan Uusin silmin. Tarjoamme näkövammaisille ihmisille vertaistarinoita ja muistutamme, miksi esimerkiksi kannattaa liittyä alueelliseen näkövammaisyhdistykseen. Vaikka jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, niistä voi löytää yhteisiä nimittäjiä.