Siirry sisältöön
Airut 2/2020
Pääkirjoitus

Osaaminen ratkaiskoon

Päätoimittaja Marika Mäkinen valkoisessa paidassa turkoosin seinän edessä. Kuvaan tulee pehmeä ja raikas luonnonvalo.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Marika Mäkinen, päätoimittaja

Aika ajoin näkövammaisyhteisössä on keskusteltu siitä, pitääkö työhakemuksessa mainita näkövammasta. Joidenkin mielestä se pitää kertoa jo hakemuksessa, kun taas toisten mielestä sitä ei tule mainita lainkaan. Jälkimmäiset perustelevat kantaansa sillä, että jos näkövammasta kertoo, rekrytointi tyssää yleensä jo siihen. Edellisten mielestä näkövamma tulee kuitenkin esiin mahdollisessa haastattelussa, joten se kannattaa ylpeästi heti tuoda pöytään.

Miten siis pitäisi toimia? Asiaa voi lähestyä pohtimalla, mikä oikeastaan on työhakemuksen tarkoitus? Sehän toimii käyntikorttina sille, että ovi haastatteluun aukeaisi ja sitten voisi vakuuttaa työnantajan. Kun ihmisen tapaa henkilökohtaisesti, hänen persoonansa ja sopivuutensa nousee selkeämmin esiin. Näkövamma ei sellaisenaan kiinnosta työnantajaa, ellei avoinna oleva paikka ole näkövamma-alalta tai muulta vastaavalta, jolloin se voi olla etu. Sen sijaan työnantajaa kiinnostaa kuka hakija on, millainen hänen osaamisensa on ja miksi hän hakee paikkaa. Niin ainakin pitäisi.

Pari vuotta sitten Diakonia-ammattikorkeakoulun Työnimi-kampanjassa neljä julkisuuden henkilöä haki työpaikkaa omilla ansioillaan, mutta romaninimellä. Yhtäkään heistä ei kutsuttu työhaastatteluun. Myös ulkomaalaistaustainen nimi vaikeuttaa merkittävästi työnsaantia. Näkövamma ei sentään käy nimestä ilmi. Nostamalla hakemuksessa näkövamman esiin tulee tahtomattaan korostaneeksi sen merkitystä.

Rekrytointisyrjintää on valitettavasti olemassa. Voisiko yksi tapa ratkaista ongelma ainakin hakemusvaiheessa olla anonyymi rekrytointi, jossa hakijan nimi, sukupuoli, ikä ja muut mahdolliset kategorisoivat henkilötiedot olisi häivytetty? Näin haastattelukutsupäätös perustuisi vain hakijan osaamiseen. Entä pitäisikö positiivin en erityiskohtelu sijoittaa tiukemmin työmarkkinoiden rakenteisiin?

Itse olen miettinyt, kutsuisinko kymmenien hakemusten joukosta työhaastatteluun juuri sen henkilön, joka hakemuksessaan kertoo erikseen olevansa viiden alaikäisen lapsen yksinhuoltaja? Niin, enpä tiedä. Mutta jos haastattelussa jututtaisin tätä osaavaa ja tarmokasta, tehtävään juuri sopivaa hakijaa, sillä ei olisi merkitystä.