Martine Abel-Williamson: Maailman näkövammaisilla yhteinen horisontti

Abel-Williamson aloitti tehtävässään kesäkuussa ja hänen kautensa kestää vuoden 2025 loppuun saakka. Hän on kokenut vammaisvaikuttaja sekä kotimaassaan Uudessa-Seelannissa että ulkomailla. WBU:n presidentin työn ohella hän istuu muun muassa vammaisia henkilöitä edustavan ja heidän oikeuksiaan YK:n tasolla edistävän International Disability Alliancen eli IDA:n ja kansainvälisen sokeuden ehkäisemiseen keskittyvän organisaation, IAPB:n, hallituksissa.

Kotimaassaan Martine Abel-Williamson on Uuden-Seelannin näkövammaisliiton hallituksen jäsen ja työskentelee Uuden-Seelannin ihmisoikeuskomission vanhempana ihmisoikeusneuvojana.

Osallisuus keskeinen tienviitta

– WBU:n presidenttinä valvon päämajamme toimintaa Torontossa. Työhöni kuuluu olennaisesti myös organisaatiomme edustaminen lukuisissa tapahtumissa ja konferensseissa ja sokeuteen liittyvien teemojen esiintuominen, Abel-Williamson sanoo.

– Meillä on yhtenäinen ääni ja olemme vahva vaikuttaja erilaisissa hankkeissa ja kun palveluja, laitteita ja teknologiaa kehitetään. Ja tietysti keskeisin tehtävämme on edistää ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassamme.

Näkövammaisten ihmisten ongelmat ovat hyvin erilaisia hyvinvointivaltioissa ja kehitysmaissa. WBU:ssa tämä luo omat haasteensa. Abel-Williamsonin mukaan järjestön strategiassa ja toimintasuunnitelmissa on läpileikkaavana osallisuuden teema, jotta kehitysmaissa olevia ihmisiä ei unohdeta.

– Nimitämme kehitysmaiden edustajia komiteoihin ja työryhmiin, jotta he voivat itse tuoda esiin tarpeitaan ja tilannettaan omassa maassaan.

Työttömyys, digitalisaatio, saavutettavuus

Uudessa-Seelannissa, kuten kaikkialla maailmassa, sokeiden työttömyys on Abel-Williamssonin mukaan valtava ongelma.

– Edelleen on niin, että noin 65 prosenttia työikäisistä sokeista ja heikkonäköisistä ei työllisty, vaikka he olisivat päteviä, korkeasti koulutettuja ja taitavia.

Maailmanlaajuinen ongelma on myös digitaalisen kuilun kasvaminen eri ihmisryhmien välillä.

– Ihmiset on otettava mukaan kehitykseen niin, että kaikilla on mahdollisuus hyödyntää ja käyttää teknologiaa ja ohjelmistoja kohtuuhintaan.

Digitalisaatio sinällään luo mahdollisuuksia näkövammaisille ihmisille, kunhan tietyistä edellytyksistä huolehditaan.

Abel-Williamson muistuttaa, että älyteknologian käyttö on elintärkeää ja voi muuttaa maailmaa. WBU edistää wifi-verkkojen, kohtuuhintaisten laitteistojen ja ohjelmistojen laajempaa saatavuutta ja erityisesti avoimen lähdekoodin ratkaisuja, lobbaa näkövammaisten ihmisten osallisuutta ja rohkaisee heitä käyttämään uusinta teknologiaa.

– Saavutettavat liikkumiseen ja matkustamiseen liittyvät sovellukset ja älykaiuttimet ihmisten kodeissa ovat esimerkkejä asioista, joiden puolesta kampanjoimme aktiivisesti.

Abel-Williamsonia on huolestuttanut COVID-19-pandemian aikana se, että monet sokeat ihmiset ovat joutuneet kamppailemaan sosiaalisen eristäytymisen kanssa, ja heidät on suljettu pois esimerkiksi tärkeistä terveyspalveluista.

– Vaikka meillä on ollut vähemmän mahdollisuuksia tavata kasvotusten, kannattaa muistaa, että meitä ei murenna etäisyys. Yhteinen horisontti yhdistää meidät!

Työtä ihmisoikeuksien puolesta

Martine Abel-Williamson työskentelee yhtenä Uuden-Seelannin ihmisoikeuskomission johtavista ihmisoikeusneuvojista, jonka erikoistumisalue on vammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen. Hänen työtehtävänsä ovat moninaisia ja liittyvät elämän eri osa-alueisiin

Aiheet ovat liittyneet esimerkiksi vammaisten ihmisten kokemaan väkivaltaan ja hyväksikäyttöön, COVID-19-pandemian vaikutuksiin, urheilutapahtumiin ja -tiloihin pääsemiseen, YK:n ihmisoikeusmekanismien riippumattomien seurantaraporttien laatimiseen, YK:n vammaisyleissopimukseen, naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen ja lapsen oikeuksien yleissopimukseen

– Yksi suurimmista hankkeistamme tällä hetkellä keskittyy vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä koskevien asenteiden parantamiseen.

Itsenäisen liikkumisen mahdollistajana Abel-Williamsonilla on opaskoira, Greg, järjestyksessään jo neljäs

Abel-Williamsonin edellinen kotimaa on Etelä-Afrikka, josta hän muutti Uuteen-Seelantiin 1990-luvulla ensimmäisen opaskoiransa kanssa.

– Gregin kanssa voin liikkua itsenäisesti ja luottavaisin mielin, olipa kyse sitten ystävien tapaamisesta, kauppareissusta tai työmatkoista. Greg matkustaa säännöllisesti kanssani myös lentokoneella, kun työni vuoksi joudun matkustamaan.

Rima asetetaan itse

Martine Abel-Williamson on syntynyt Namibiassa. Hänen yksinhuoltajaäitiään kannustettiin aikoinaan muuttamaan Etelä-Afrikkaan, kun vasta puolen vuoden ikäinen tytär sai näkövammadiagnoosin ja hänet todettiin sokeaksi. Etelä-Afrikassa Martine voisi käydä sokeiden koulua, mutta Namibiassa siihen ei olisi mahdollisuutta.

– Niinpä perheeni muutti Etelä-Afrikkaan. Kävin koulut ja menin myöhemmin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. 90-luvulla muutimme Uuteen-Seelantiin, jossa opiskelin sosiaalipolitiikkaa, kuurojen kulttuuria ja johtamista.

– Olen työskennellyt muun muassa uraohjauksen ja -neuvonnan parissa, poliittisena neuvonantajana ja suunnittelijana.

Silloin, kun Martine Abel-Williamson ei tee työtään, hän lukee mielellään, erityisesti vakooja- ja murhamysteereitä.

– Rakastan myös uimista. Veden läheisyydellä on minuun rauhoittava vaikutus.

Entäpä motto?

– Se on tämä: Älä anna muiden odotusten sinusta muodostua esteeksi. Olet itse vastuussa siitä, mihin asetat riman.