Siirry sisältöön
Airut 6/2021

Sokeutta ei voi parantaa, mutta arjen selviytymistä voi tukea

Mustavalkoinen valokuva, jossa kaksi tyttöä sylikkäin. Vieressä teksti Annansilmät-keräys 30 vuotta ja valkoinen nauha, jossa on punaisia annansilmäkukkia.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuvassa Riitta Mesimäki pikkusiskonsa Tiinan kanssa vuonna 1967.

Riitta Mesimäki on Annansilmät-lahjoittaja. Hän ryhtyi tukemaan näkövammaistyötä, koska on läheltä seurannut, mitä näön menettäminen merkitsee arjessa.

Teksti Marika Mäkinen
Kuva Tiina Lillebergin perhealbumi

– Pikkusiskoni Tiina tuli koulusta kotiin ja kertoi, että ei näe oikealla silmällään. Hän oli yrittänyt hangata sitä, mutta se ei ollut auttanut. Opettajalle Tiina ei ollut uskaltanut kertoa mitään, kertoo tamperelainen Riitta Mesimäki.

Tiina vietiin silmälääkäriin, mutta silmää ei voitu enää pelastaa.

– Vuosi oli 1974 ja Tiina oli vain 10-vuotias, Riitta Mesimäki muistelee.

Tapaus järkytti koko perhettä. Silmän sokeutumisen syytä yritettiin selvittää ja tapausta käytettiin jopa esimerkkinä tuntemattomasta syystä johtuneesta näönmenetyksestä silmälääkärien koulutuksessa. Veritulpan mahdollisuutta väläyteltiin, mutta sitä pidettiin mahdottomana, koska potilas oli vasta lapsi.

Vuonna 2001 silloinen 37-vuotias Tiina Lilleberg sai infarktin, jonka seurauksena hänen vasen silmänsä lähes sokeutui. Nopeasti saadun liuotushoidon avulla siitä jäi jäljelle noin kolmannes, mutta näönjäänteessäkin on sokeita pisteitä. Molempien silmien näön heikentyminen tarkoitti näkövammautumista.

Tänä päivänä Tiina on 57-vuotias kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja kahden pienen tytön isoäiti Etelä-Pohjanmaalla. Hän on oppinut elämään heikkonäköisenä ja saanut tietoa ja tukea arjessa selviytymiseen Näkövammaisten liiton kuntoutuskursseilta ja leireiltä sekä omasta näkövammaisten alueyhdistyksestä Pohjanmaalla.

Riitta Mesimäki kertoo siskonsa tarinan, koska se on vaikuttanut siihen, että hänestä tuli Annansilmät-lahjoittaja. Hänen lisäkseen lähisuvussa on muitakin näkövammaistyölle lahjoittavia.

– Näkövammaisuus on tullut läheiseksi sisareni kautta ja muistan edelleen sen kovan huolen, joka siihen liittyi. Ymmärrän, miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa elämään ja kaikkeen tekemiseen. Monet sairaudet voidaan parantaa, mutta sokeutta ei. Minulle on tärkeää, että pystyn näin auttamaan.

Riitta Mesimäki on huomannut sisarensa perheen kautta, miten auttaminen on myös vastavuoroista. Jokainen tarvitsee apua joskus ja erilaisissa elämäntilanteissa.