Mietteitä menneestä ja tulevasta
Näkövammaisten liiton hallituksen kausi 2016–2020 on kääntymässä loppusuoralle. Siksipä on aika pysähtyä hetkeksi miettimään menneitä, mutta samalla suunnata ajatukset tulevaisuuteen.
Näkövammaisten liiton perustehtävänä on koko sen olemassaoloajan ollut valvoa näkövammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista ja tuottaa näkövammaisten ja heidän perheidensä tarvitsemia palveluita. 92-vuotiaalla järjestöllämme on sellaista näkövammaisuuteen liittyvää asiantuntemusta ja osaamista, jollaista ei muilla toimijoilla Suomessa ole. Siksi liittomme on ansainnut ja ansaitsee tulevaisuudessakin paikkansa suomalaisessa vammaisjärjestökentässä.
Millaisena toivoisin Näkövammaisten liiton toiminnan tulevaisuudessa jatkuvan? Vertaan mielelläni liittoamme kivijalkakauppaan. Sen tuotevalikoiman tulee olla rajattu ja harkitulle ihmisryhmälle kohdennettu. Sen palveluiden ja osaamisen tulee perustua erityisasiantuntemukseen, jatkuvaan toiminnan kehittämiseen ja palveluiden laadun varmistamiseen. Siksi pidän tärkeänä, että liittomme jatkossakin keskittyy ydintehtäväänsä, eli näkövammaisuuteen liittyvän erityisosaamisen ylläpitämiseen ja palveluiden tarjoamiseen juuri näkövammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen. Liittomme ei tarvitse syleillä koko maailmaa. Riittää, kun se ottaa lämpimään syleilyynsä näkövammaiset ihmiset omine läheisineen, ja säilyttää siten vammaisjärjestöidentiteettinsä. Sen säilyttäminen ei ole kilpailu- ja kilpailutusyhteiskunnassa helppoa, vaan edellyttää vahvaa profiloitumista erityisosaamiseen ja -asiantuntijuuteen ja vahvaa rahoituksellista perustaa.
Rahoituksen turvaaminen onkin yksi tulevaisuuden suurimmista haasteistamme, kun yhteiskunnan järjestötoiminnalle kanavoima rahoitus näyttäisi supistuvan. Liiton omaa varainkeräystoimintaa on kehitettävä Annansilmät-perinteitä kunnioittaen ja työlle on löydettävä myös uusia tukijoita. Pelkän varainkeräyksen varaan liittomme tulevaisuutta ei kuitenkaan voida rakentaa. Kolmannen sektorin toimijana järjestömme tuottaa palveluita, jotka oikeastaan kuuluisivat julkisen sektorin vastuulle. Siksi yhteiskunnan tulee jatkossakin rahoittaa näkövammaistyötä julkisin varoin.