Itsestäänselvyyksiä epäilevä Markus Jalonen

– Kirkas valo sokaisee minut helposti. Mutta koska sään vaikutus mielialaani on aivan päinvastainen, valitsen milloin tahansa auringon harmaan taivaan edelle.

Markus Jalosen isä kuoli nuorena, eikä hänellä ole tästä henkilökohtaista muistikuvaa.

– En edes ollut silloin vanhempieni kotona, sillä minut oli toimitettu lasten vastaanottokotiin. Olen asunut vuoroin siellä, vuoroin sijaisperheessä pari vuotta. Kouluikäisenä asuin vuoroin äitini luona, vuoroin toisessa lastenkodissa.

Jalonen kertoo havahtuneensa vasta peruskoulun yläasteella siihen, että häntä oudoksuttiin ja näkövammasta kuiskuteltiin. Lukiossa hän törmäsi ajatukseen, että hänen likinäköisyytensä voisi haitata opiskelua.

Lukion jälkeen hän opiskeli Arlainstituutissa merkantiksi, minkä jälkeen pyrähti teologian opintoihin Helsingin yliopistoon.

– Elämäntilanne ei oikein kannatellut itsenäistä opiskelua. Sittemmin olen kouluttautunut Arlainstituutissa merkonomiksi ja hierojaksi. Kun halvaannuin lokakuussa 2009, minulla oli häthätää kolme vuotta työkokemusta 12 vuoden ajalta. Olen toki tyytyväinen takuueläkkeeseen.

Markus Jalonen kertoo, että ei nuorena syyttänyt ulkopuolisuuden tunteesta vammaansa, vaan käsitti olevansa jotenkin vääränlainen ihminen. Myöhemmin hän on saanut itsetuntonsa kuntoon, eikä enää juuri enää usko näkövamman mukanaan tuomiin rajoituksiin.

– Jos ne jotain estävät, niin lähinnä sellaisia asioita ne jättävät haaveilun varaan, joita moni vammatonkin on estynyt toteuttamasta.

Jalonen kertoo, että on näkövammaisena kerännyt itselleen erityistä identiteettiä.

– Olen tyytyväinen siihen, että persoonallisuuteni erottuu valtavirrasta. Tarve määritellä itse näkemisen ja näkymisen eettiset ja esteettiset merkitykset on yllyttänyt kokonaiseen itsestäänselvyyksiä epäilevään elämänkatsomukseen.

Hänen on helppo samastua vajaavaltaisiin ihmisiin ja liittyä yleisen mielipiteen vieroksumaan seuraan. Avautuminen erilaisuudelle ei hänen mukaansa johdu vain näkövammaisten kokemasta syrjinnästä, vaan myös siitä havainnosta, että näkövammaiset itsekin ajautuvat helposti vieroksujan osaan.

– Sen täytyy olla yleisinhimillistä alttiutta epäsymmetrisiin valtasuhteisiin.

Yksi arjen keskipiste on Jalosella luku-tv.

– Ahmin kirjoja piittaamatta lajityypistä tai juuri aiheestakaan. Ahmattina en pitäydy pelkästään kirjoihin, vaan kuuntelen sisältöjä podcasteista äänikirjoihin.

Jalonen kertoo käyvänsä läpi eräänlaista elämänkestävän oppimisen ohjelmaa, jossa aineistona ovat kirjojen lisäksi netti, taiteet, retket merkittäviin paikkoihin, museot ja näyttelyt.

– Intohimoni on testata ja soveltaa oppimaani tietoa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Joko sovitan tiedon erityiseen tapaan kohdata toinen ihminen tai sitten teen siitä keskustelunaiheen.

Koska Jalonen on introvertti, hän tarvitsee jokaista vuorovaikutuksessa vietettyä hetkeä kohden moninkertaisesti aikaa latautua omissa oloissa.

– Ehkä tärkeintä elämässä minulle on vaalia rakkaiden ihmisten muistoa. Koetan kerrata aika ajoin sitä, mitä olen heiltä oppinut ja missä muodossa heidän rakkautensa elää minussa tänä päivänä.

Näkemättä kaunis -yhteisö haluaa muuttaa mielikuvia 2020-luvun näkövammaisuudesta Facebookissa ja Instagramissa. Toimintaa koordinoi Tampereen seudun Näkövammaiset. Annamme nyt yhteisön jäsenille puheenvuoron tulevien lehtiemme sivuilla.