Pistekirjoituksen monitoiminainen

– Opas Ape lähti sateenkaarisillalle kesäkuun lopussa. Apen työn jatkaja tullee elämääni ensi vuoden aikana, kun sopiva yksilö löytyy ja minä olen siihen valmis.

Kirjoittaminen on yksi Susanna Hannun osaamisalueista ja harrastuksista. Opaskoiran myötä hän on kirjoittanut opaskoira-aiheista Opaskoirayhdistyksen Valjaissa-lehteen ja Opaskoira-vuosikirjaan. Tampereen seudun Näkövammaisten suojissa toimivan Näkemättä kaunis -yhteisön säännöllisenä sisällöntuottajana Susanna Hannu on ollut neljä vuotta. Alun alkaen hän tuli lähteneeksi mukaan sillä ilveellä, että kirjoittaa joskus. Toisin kuitenkin kävi.

– Kirjoittaminen Näkemättä kaunis -yhteisössä on ollut tosi hienoa. Saan tuoda esille tärkeitä asioita ja oppia yhteistyöstä muiden kirjoittajien kanssa. Saan myös henkilökohtaista palautetta lukijoilta, mitä arvostan suuresti.

Näkemättä kaunis -yhteisö toimii sosiaalisen median alustoilla Facebookissa ja Instagramissa. Sen toiminta perustuu vapaaehtoisten näkövammaisten kirjoittajien tuottamiin teksteihin ja tavoitteena on päivittää mielikuvat näkövammaisuudesta 2020-luvulle. Yhteisöllä on Facebookissa 1500 seuraajaa ja Instagramissa 369 seuraajaa.

Susanna Hannu on koulutukseltaan sosionomi AMK, diakoni ja pistekirjoitusohjaaja. Pistekirjoitus työllistääkin häntä monin tavoin.

– Opetan pistekirjoitusta Suomen Kuurosokeiden toimintakeskuksella kuntoutujille ja olen myös mukana kuntoutustyöryhmässä. Olen opettanut pistekirjoitusta 18 vuoden ajan. Aloitin työni ohjaamalla Tampereen seudun Näkövammaisten pistekirjoituskurssia syksyllä 2005, ja ohjaan sitä edelleen. Suomen Kuurosokeilla olen ollut töissä vajaat viisi vuotta. Olen innoissani kuurosokeustyöstä, ja haluan ehdottomasti opiskella tätä alaa lisää.

Lisäksi hänellä on yksityisiä pistekirjoitusoppilaita. Näkevät opiskelevat pistekirjoitusta Susanna Hannun johdolla esimerkiksi Tampereen seudun työväenopistossa.

Sokeuden tuomaa

Susanna Hannu kokee, että juuri pistekirjoitus ja opaskoiratoiminta ovat parhaita asioita, jotka sokeus on tuonut tullessaan.

– Työni näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten parissa on sellainen, johon en ehkä myöskään olisi eksynyt näkevänä, koska olen ajautunut siihen näkövammaisten järjestötoiminnan kautta.

Ylipäätään kysymystä siitä, onko sokeus pakottanut luopumaan jostain tärkeästä tai estänyt toteuttamasta jotain, Susanna Hannu ei pidä kovin hedelmällisenä.

– Ymmärrän, että se näkevän näkövinkkelistä saattaa kiinnostaa. Syntymäsokeana sanon, että mistä minä tiedän, mitä tekisin, jos näkisin? Viihdyn todella hyvin juuri tällaisessa elämässäni. Uteliaana katson tulevaisuuteen, mitä se tuo eteen, niin yksityishenkilönä kuin työssäkin.

Susanna ja hänen kaksosveljensä syntyivät kaksi ja puoli kuukautta liian aikaisin. Kaksosveljellä oli heikot keuhkot ja hän kuoli syntymänsä jälkeisenä päivänä.

– Minä jäin henkiin, mutta minusta tuli happihoidon seurauksena täysin sokea.

Susanna Hannu asuu rivitalokaksiossa kolmen kissansa kanssa, mutta normaalisti arjessa on siis myös opaskoira. Lapsuuden perhe ja laaja ystäväpiirini ovat hänelle hyvin tärkeitä.

– Ehkä näkevänä mulla voisi olla perhe. En tarkoita, ettei näkövammaisella voi sellaista olla, mutta näkövamma ehkä vaikeuttaa pariutumista.

Näkövamma ilmenee arjessa myös lukuisina apuvälineinä ja palveluina: on henkilökohtainen avustaja, opaskoira, kuljetuspalvelu ja erilaisia härpäkkeitä.

– Sokeus ei estä minua tekemästä montaakaan asiaa, mutta monen asian tekemiseen se vaikuttaa, ja joidenkin tekemistä vaikeuttaa, erityisesti hidastaa. Ehkä tämä asioiden tekeminen hitaammin minua ärsyttää ja se, että näkövammaisuuteen liittyy hirveästi asioita, kuten palveluiden hakemista ja apuvälineiden käytön harjoittelua, jotka vievät aikaani.

– Sanonkin, että näkövammaisilla pitäisi olla kahdeksan päivää viikossa, kuinka monta sitten pitäisikään olla monivammaisilla? Mutta näillä mennään, mitä on annettu, ja tärkeimpiin asioihin löytynee aina aikaa.

Entä mikä itse elämässä on tärkeintä?

– Että on sinut itsensä kanssa, Susanna Hannu sanoo.

Näkemättä kaunis -yhteisö haluaa muuttaa mielikuvia 2020-luvun näkövammaisuudesta Facebookissa ja Instagramissa. Toimintaa koordinoi Tampereen seudun Näkövammaiset. Annamme nyt yhteisön jäsenille puheenvuoron lehtiemme sivuilla.