Ilmastonmuutoksen torjuntaa vai torkuntaa?
Kestävän kehityksen edistäminen ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat haastavia vastuita suomalaisille järjestöille.
Aidosti vaikuttavien valintojen ja viherpesun eroa on usein ennalta hankala tunnistaa.
Ilmastotyö ja kestävän kehityksen edistäminen ovat jatkuvaa taistelua epätäydellistä tietoa ja viherpesun houkutuksia vastaan. Päästölaskurit ovat kaikki omalla tavallaan vajaita, ja niitä on myös helppoa halutessaan käyttää toiminnan kaunisteluun.
YK:n kestävän kehityksen ohjelman Agenda 2030:n läpileikkaava viesti on, että maailman pelastaminen vaatii kehitysmaiden olojen ja kaupan parantamista. Tämä on vain Suomessa toimiville järjestöille ymmärrettävästi vaikeaa, ja siksi otsikkoa käytetään liiankin joustavasti.
Esittelemällä omaa hyvää työtään järjestö voi motivoida jäseniään. Mutta jos järjestö hehkuttaa mukanaoloaan isossa kampanjassa, vaikka oma panos oli jäänyt nimen laittamiseen listaan, ollaan jo lähempänä viherpesua. Miten siis varmistaa, että oma ilmastoviestintä ei vain kehuisi vaan myös kannustaisi ja ohjaisi lukijoita?
Valitettavasti järjestöjen ilmastotyötä tukevia rakenteita, kuten keskitettyä neuvontaa ulkomailta tehtävien ostojen eettisyydestä, on huonosti saatavilla. Myöskään STEA ei ole tarjonnut ohjeita siihen, miten kestävää kehitystä saa hankinnoissa huomioitua. Näiden puutteesta on hyväkin pitää ääntä.
Näkövammaisten liiton hallituksen jäsen Tytti Matsinen kirjoitti Airut 1/2018:ssa siitä, että näkövammaistenkin olisi vaadittava mahdollisuutta osallistua ilmastotalkoisiin, vähintäänkin vaatimalla vammaispalveluiltaan ekologisuutta. Kolumnin rivien välistä saattoi lukea ajatuksen, että jos vaatii itselleen lisää yhdenvertaisuutta, on väistämättä otettava myös lisää yhteiskunnallista vastuuta.
Opintokeskus Siviksen asiantuntija Marion Fields tutki vuonna 2020 järjestöjen koulutustoimintaa ja huomasi, että järjestöt kannustavat jäseniään kestävään kehitykseen äärivarovasti. Vetäjät saattavat jakaa faktoja, mutta osallistujille ei uskalleta suositella mitään ratkaisuja tai edes ideoida niitä yhdessä.
Konfliktinpelon ratkaisuna ei pitäisi kuitenkaan olla hiljaisuus vaan keskustelu. Järjestöjen onkin tärkeää antaa jäsenilleen tilaisuuksia tuoda esiin huolensa. Yleensä ihmisten on helpompaa hyväksyä vaikeatkin yhteiset ratkaisut, kunhan ovat ensin päässeet tulemaan kuulluiksi.
Ja vaikuttaahan ilmastonmuutos myös näkövammaisiin. Liiton ilmastotyöryhmää vetävä Ville Ukkola on osuvasti huomauttanut, että kun ilmastonmuutos iskee ja aiheuttaa Suomellekin valtavasti lisää kuluja, mitä luulemme STEAn avustuksille käyvän?
Pohdimme alkuvuonna opiskelutovereitteni kanssa sitä, mitä kestävän kehityksen edistäminen voisi tarkoittaa Suomessa toimiville järjestöille. Päädyimme seuraavaan ohjelistaan:
- Kuormita toiminnallasi ympäristöä mahdollisimman vähän (raaka-aineet, jätteet).
- Tee hankinnat mahdollisimman eettisesti, kiinnitä huomiota tuotteiden ja toimittajan valintaan.
- Kannusta ja kasvata toimintaan osallistuvia ja sen piirissä olevia toimimaan itsekin kestävän kehityksen mukaisesti.
- Tue ihmisten toimintakykyä ja voimavaroja ja niiden kautta heidän edellytyksiään kestävän kehityksen edistämiseen.
- Pyri tekemään valintoja, jotka samalla tukevat kehittyvien maiden kehittymismahdollisuuksia.
Finnwatchin opas ”Vinkkejä vastuullisten kehitysmaahankintojen tekemiseen” (2017) on ladattavissa Finnwatchin sivuilta. Lisää vinkkejä: eetti.fi ja finnwatch.org.
Järjestötoimintaan keskittyvä sähköinen uutiskirje Periskooppi ilmestyy vuonna 2023 tilapäisesti Airuen sivuilla.