Lukupalvelua 30 vuotta

– Kun vielä satuin kuulemaan Airut-lehden C-kaseteista, joille ei ollut jatkokäyttöä, mielessäni muotoutui idea Lukupalvelusta, Liisa Reinman muistelee.

Liisa kertoi ideastaan esimiehelleen Eero Vartiolle, joka innostui heti ajatuksesta ja ilmoittautui saman tien uuden palvelun asiakkaaksi.

Pian toiminnan alettua Liisa Reinmanin toimittajaystävä soitti ja kysyi, olisiko tällä vinkata jotain aihetta artikkeliksi. Reinman kertoi Lukupalvelusta. Juttu julkaistiin ja puhelin alkoi piristä. Pian Lukupalvelulla oli 100 uutta vapaaehtoislukijaa.

Vapaaehtoislukijat tarvitsivat perehdytystä. Liisa Reinman kehitti koulutuksen, jossa lukemisen lisäksi kerrotaan näkövammaisuudesta. Hän halusi antaa lukijoille omakohtaisen kokemuksen näköaistin puuttumisesta.

– Toin tuoksuteltavaa, kosketeltavaa ja maisteltavaa, Reinman kertoo.

– Aloitin koulutustilaisuudet pimeässä ja sytytin valot vasta, kun aloimme puhua lukemisesta.

Reinman hoiti Lukupalvelun käytännön asioita aina vuoteen 2012 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

– Se oli mukavaa työtä. Minulla oli mahtavat työkaverit ja ihania asiakkaita.

Markku Vuori on lukupalvelun tekninen neuvoja. Hän aloitti työt Lukupalvelussa 1998.

– Olin kuntoutuksen asiakkaana. Kuulin, että Lukupalvelussa oli tarvetta työvoimalle. Otin yhteyttä ja työllistyin vajaakuntoisten työllistämistuen turvin. Aloitin työskentelyn C-kasettien parissa. Tyhjensin niitä uutta äänittämistä varten, Markku Vuori muistelee.

Aika pian määräaikainen työsuhde vakinaistettiin. Vuoren toimenkuva laajeni kopiointiin ja äänitystekniikkaan. Uusien lukijoiden perehdytys ja ohjaus tuli mukaan työnkuvaan.

C-kasetista Daisyyn

– 2006–2008 oli Lukupalvelussa ison murroksen aika, Markku Vuori muistelee.

– Siirryimme C-kasettituotannosta Daisy-muotoon. Lukijat alkoivat äänittää nauhurin sijasta tietokoneella, ja äänitteet alettiin jakaa asiakkaille CD-levyillä.

Muutos helpotti huomattavasti aineistojen käsittelyä Lukupalvelussa, kun C-kasettien tyhjentäminen ja kopiointi jäi pois.

– Nykyisin teemme vuosittain keskimäärin 600 tuntia uusia äänitteitä ja tämän lisäksi jonkin verran lisätilauksia aiemmin tuotetuista materiaaleista. Asiakkaita on useita kymmeniä, Vuori kertoo.

Tällä hetkellä Lukupalvelulla on 18 vapaaehtoislukijaa. Heistä neljä on miehiä ja loput naisia.

– Useimmiten lukijat hakeutuvat meille vapaaehtoistöihin, kun työuran kiireisimmät vuodet ovat takana. Aika moni on taustaltaan jonkin alan asiantuntija. Meillä on myös useita opettajia, Markku Vuori kertoo.

Puolet lukijoista käy äänittämässä Iiriksessä ja puolet lukee kotona. Työvälineenä heillä on kuulokemikrofoni ja tietokone, johon on asennettu Plextalk Recording -ohjelma.

Hannele Janhonen on yksi pitkäaikaisista lukupalvelun asiakkaista.

– Tämä on hieno palvelu. Minulla on aina joitakin kirjoja odottamassa lukemista, hän sanoo.

Useimmiten Janhonen luetuttaa nuorten kirjoja tai artistien elämäntarinoita.

– Olen tälläkin hetkellä menossa lainaamaan kirjastosta kirjoja, joita aion toimittaa Lukupalveluun äänitettäviksi, Janhonen sanoo puhelimeen ja kiiruhtaa taksin kyytiin.

Asiakirjoista oppimateriaaleihin

Lukupalvelu on tarkoitettu näkövammaisille, joiden haitta-aste näkövammasta johtuen on vähintään 50 prosenttia. Palvelu on asiakkaille maksuton. Ainoa kustannus tulee aineiston lähettämisestä Lukupalveluun.

Yhteistä luettaville aineistoille on, ettei niitä saa muualta äänitteinä. Ennen kuin kirjoja aletaan lukea, tarkistetaan muun muassa saavutettavuuskirjasto Celiasta, ettei kyseinen teos ole jo siellä tai tulossa tuotantoon.

Luettavana voi olla oppimateriaalia, taloyhtiön asiakirjoja, paikallisen henkilön elämäkerta tai vaikkapa jokin harvinainen romaani.

– Aiemmin lukijat kuvailivat äänitteellä julkaisujen kuvia. Nykyään luetaan vain leipätekstit ja sellaiset kuvatekstit, joissa on jotain lisätietoa. Asiakkaan pyynnöstä lukija voi kuvailla jonkin tärkeän grafiikan, jos se on järkevästi toteutettavissa, Markku Vuori sanoo.

Ritva Nelimarkka on toiminut yli 20 vuotta vapaaehtoislukijana.

– Vuonna 2000 näin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin vapaaehtoisia lukijoita. Minulla oli silloin työn ja perheen lisäksi ylimääräistä aikaa.

Nelimarkka lähetti ääninäytteen Lukupalveluun. Pian hän saikin ensimmäisen lukutehtävän.

Ritva on ammatiltaan psykologi ja joutunut työssään puhumaan paljon, mikä on antanut valmiuksia lukijaksi. Useimmiten hän lukee englanninkielisiä kirjoja.

– Kerran luin ruotsinkielisen kirjan ja vaikka ruotsikin minulta sujuu, se tuntui aika hankalalta. Ajattelin jälkeenpäin, että mikäli asiakas oli äidinkieleltään ruotsinkielinen, saattoi ääntämiseni hänestä olla aika kauheaa, Nelimarkka naurahtaa.

Useimmiten Ritva Nelimarkka lukee aamupäivällä. Ääni kestää noin neljän tunnin lukemisen. Aiemmin hänellä oli aina jokin teos työn alla, mutta nykyään tahti on hieman hidastunut.

– Koen lukemisen edelleenkin mieluisana ja palkitsevana vapaaehtoistyön muotona. On upeaa, kun laiseni kirjafriikki voi mieluisalla tavalla eli lukemalla olla avuksi muille.