Henkilökohtaista lukupalvelua
Lukupalvelun vapaaehtoislukijat iloitsevat voidessaan tehdä ihmisille hyötyä ja iloa antavaa työtä.
Näkövammaisten liiton lukupalvelu aloitti toimintansa vuonna 1993, joten viime vuonna palvelun aloittamisesta tuli kuluneeksi 25 vuotta.
– Näkövammaiset tarvitsivat ääneen luettuna materiaalia, jota ei muualta saanut. Toisaalta vapaaehtoiset ihmiset kertoivat halustaan tehdä vapaaehtoistyötä, valottaa lukupalvelun tekninen neuvoja Markku Vuori palvelun historiaa.
Toiminnan periaate on säilynyt edelleen samana: tehdään yksittäisten näkövammaisten tilausten perusteella äänitteeksi aineistoa, jota ei mistään muualta saa. Asiakkaat saavat lähettämänsä materiaalin takaisin sekä Daisy-levyn, jolle materiaali on luettu.
Kun asiakas kertoo toiveestaan luetuttaa tietty materiaali lukupalvelussa, palvelun vastaanottoa ja välitystä hoitava Anne Seger tiedustelee Celian hankinnasta, onko kyseinen kirja mahdollisesti tulossa heidän valikoimiinsa. Päällekkäistä työtä ei tehdä, vaan tarkoituksena on täydentää Celian toimintaa, hän kertoo.
Monenlaista materiaalia
Lukupalvelun konkarilukijat Raimo Mattinen ja Pentti Eteläinen kiittelevät luettavaksi saamansa materiaalin monipuolisuutta: tekstiä on käyttöoppaista ja satukirjoista keittokirjoihin ja romaaneihin, historiallisista teoksista koirakirjoihin ja elämäkertoihin.
– Vanhin lukemani kirja on 1908 ilmestynyt pienoisromaani. Olen lukenut myös pinon Iisalmen seurakunnan esitteitä, Raimo Mattinen havainnollistaa.
Lukupalvelulla on vapaaehtoislukijoita kautta maan. Osa vapaaehtoislukijoista lukee palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä, ja toiset kotonaan.
– Minulla on kotona kellarikerroksessa äänieristetty studio, jossa on kuuloke–mikrofoni-yhdistelmä, kannettava tietokone ja lamppu, Pentti Eteläinen kertoo.
Lyhyet toimitusajat
Lukupalvelua vuodesta 1998 käyttänyt Anne Huttunen kiittelee paitsi sen hyviä lukijoita myös nopeaa toimitusaikaa: hän on odottanut luettua materiaalia lukupalvelusta korkeintaan kaksi kuukautta, kun taas Celian kirjojen tuotantoajat ovat huomattavasti pidemmät.
– Luetutan yleensä vanhoja kirjoja, joita ei välttämättä ole saatavilla tai tilattavissa kirjakauppoihin tai kirjastoihin, Huttunen kertoo.
Joskus Celiassa ei myöskään tuoteta jotakin kirjasarjaa kokonaan. Tällöin Huttunen on saanut lukupalvelusta kirjasarjan puuttuvat osat. Näin kävi muun muassa Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan kanssa.
– Luetutan lukupalvelussa myös sellaisia kirjoja ruotsiksi ja englanniksi, joita ei ole edes käännetty suomeksi. Olen tyytyväinen lukijoiden ääntämiseen, hän kiittelee.
Markku Vuori kertoo, ettei lukijoille tehdä mitään kielitestiä, mutta alussa heiltä kysytään heidän erikoisosaamisestaan kuten vieraiden kielten ääntämisestä tai ammattiin tai harrastuksiin liittyvästä asiantuntemuksesta. Natiiveja vierailla kielillä lukevia vapaaehtoisia lukupalvelussa ei ole.
Työssäänkin Anne Huttunen hyödyntää lukupalvelua.
– Kun kirjoittamieni kuunnelmien käsikirjoitukset ovat valmiit, olen luetuttanut ne lukupalvelussa. Kuunneltuani ne jonkun toisen lukemina olen havainnut kuunnelmien sisällössä mahdollisesti korjattavia asioita.