Vapaaehtoistyöstä kansainväliselle uralle
Vapaaehtoistyöhön lähteminen voi olla yksi väylä kansainvälisiin työtehtäviin.
Suomessa toimii useita vapaaehtoisia lähettäviä organisaatioita, joiden kautta vammaisia ihmisiä on lähtenyt vapaaehtoistyöhön.
Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön on, mutta ne vaativat vammaiselta ihmiseltä aktiivista selvittelytyötä. Toisaalta myös lähettävän järjestön pitää selvittää vammaan liittyviä erityistarpeita, sillä ne eivät luonnostaan ole näiden järjestöjen ominta aluetta.
Vapaaehtoisia lähettävien tahojen tiedon puute vammaisinkluusiosta on yksi haasteista. Suomessakin on vielä tehtävää, jotta järjestöjen toiminta olisi mahdollisimman esteetöntä ja saavutettavaa. Myös henkilökohtaisen avustajan tai tulkin tarve ja suuremmat asumiskustannukset esteettömän asumisen vuoksi rajoittavat vammaisten ihmisten mahdollisuuksia lähteä kehittyviin maihin vapaaehtoistyöhön.
Lisää tietoa vammaisuudesta
Abilis-säätiö oli vuosina 2019–21 mukana yhteiseurooppalaisessa EU-hankkeessa. Hanke keskittyi vammaisinkluusiosta koskevan tiedon lisäämiseen vapaaehtoispohjaisessa humanitaarisessa- ja kehitysyhteistyössä. Tavoitteena oli lisätä vammaistietämystä niille järjestöille, joilla on toimin-taa kehittyvissä maissa ja jotka lähettävät niihin vapaaehtoistyöntekijöitä.
Hankkeen ansiosta kolme mukana ollutta eurooppalaista järjestöä, Viatores Christi ja Tearfund Irlannista sekä Aspem Italiasta, ovat kehittäneet osaamistaan paikallisten vammaisten huomioimisessa kaikessa toiminnassaan ja vapaaehtoisten lähettämisessä. Nämä järjestöt ovat myös ilmoittautuneet vapaaehtoisia lähettäviksi tahoiksi, joiden kautta myös suomalainen vammainen henkilö voi hakeutua vapaaehtoistyöhön kehittyviin maihin. Covid-pandemian vuoksi vapaaehtoisten lähettäminen on ollut tauolla, mutta järjestöt tiedottavat verkkosivuillaan, kun toiminta pääsee alkamaan.
EU-hankkeen aikana on myös tuotettu opas, johon on koottu kattava tietopaketti vammaisinkluusion lisäämisestä. Oppaasta on hyötyä ennen kaikkea vapaaehtoisia lähettäville organisaatioille. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyöhön lähteminen on toivottavasti helpompaa myös vammaisille henkilöille.
Kiinnostaako kehitysyhteistyö?
Vapaaehtoistyö kehitysyhteistyön alueella on myös yksi väylä työllistyä kiinnostavalle alalle. Kehitysmaiden tilanteeseen voi tutustua opiskelujen kautta, esimerkiksi avoimessa yliopistoissa on kaikille avoimia kehitysmaihin liittyviä opintokokonaisuuksia, joita voi suorittaa myös etänä.
Eri järjestöjen tarjoamaan tietoon ja mahdollisuuksiin kannattaa tutustua. Vapaaehtoisia lähettäviä järjestöjä ovat esimerkiksi Maailmanvaihto ICYE-Finland, Allianssi, KVT ry ja Suomen Lähetys-seura. Useilla vammaisjärjestöillä on erilaisia hankkeita kehittyvissä maissa, ja kannattaa selvittää, onko niihin mahdollista päästä mukaan erilaisin tarjolla olevien rahoituksien turvin.
Uutena trendinä on lisääntynyt vapaaehtoistyön tekeminen etänä. Esimerkiksi Opettajat ilman rajoja -järjestöllä on etävapaaehtoisia.
Omakohtaisen asiantuntemuksen vammaisuudesta voi kääntää voimavaraksi, sillä vammaisia tarvitaan kehitysyhteistyöhön mukaan kaikille tasoille.
Susanna oli vapaaehtoistyössä Tansaniassa
Teksti Annukka Koskela
Susanna Halme oli vapaaehtoisena Tansaniassa kaksi kertaa vuosina 2016 ja 2018. Hän työskenteli Patandi Special Needs -koulun näkövammaisten luokassa. Halme itse on vaikeasti heikkonäköinen, lähes sokea. 
”Etsin vapaaehtoistyötä googlaamalla vaihtoehtoja ja ottamalla toimijoihin suoraan yhteyttä. Päädyin Tansaniaan, koska halusin nähdä maailmaa ja tehdä samalla jotain hyödyllistä. Halusin oppia erilaisista kulttuureista ja ihmisistä. Ajatuksenani oli haastaa itseäni ja venyttää rajojani.
Vuonna 2016 lähdin matkaan Projects Abroadin lähettämänä. Solmin kontaktit Patandi Special Needs -kouluun ja vuonna 2018 menin suoraan koululle, ilman lähettävää järjestöä, ja hoidin asiat itse Patandin koulun kanssa.
Kun etsin lähettävää järjestöä, ei oikein missään mainittu, voinko vammaisena hakea vapaaehtoiseksi tai onko tukitoimia saatavilla. Kaikki piti selvittää itse järjestöistä ja kunnan vammaispalveluista.
Olin Patandi Special Needs -koulussa eli paikallisessa erityiskoulussa näkövammaisten lasten luokassa. Autoin päivittäisissä toimissa, välitunneilla, matematiikassa ja pistekirjoituksen opettelussa. Juttelin ja jaoin kokemuksiani ja kokemustietoani myös opettajien kanssa.
Opin vähän swahilin kieltä ja innostuin siitä niin, että vuodesta 2018 alkaen olen opiskellut sitä valinnaisena aineena yliopistossa. Opin hurjasti joustavuutta ja sopeutumista: uusi kulttuuri, uudet ihmiset, uusi ympäristö – kaikki vaatii kykyä elää hetkessä. Opin myös paljon tansanialaisesta kulttuurista ja elämäntavasta ja vammaisten ihmisten tilanteesta.
Minulla oli henkilökohtainen avustaja mukana kunnan vammaispalveluiden kustantama. Avustaja opasti uudessa ympäristössä liikkumisessa ja mahdollisti vapaaehtoistyön sekä arjen sujumisen. Lisäksi minulla oli mukana omat perusapuvälineeni: valkoinen keppi, tietokone ja ruudunlukuohjelma.
Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun saimme koulun opettajan kanssa järjestettyä rikkinäisten pistekirjoituskoneiden korjauksen. Sokeain Lasten Tukisäätiö Suomesta lähti rahoittamaan projektia. Tällä avustuksella hankimme paikallisen korjaajan ja saimme pistekirjoituskoneet toimimaan. Oli hieno aamu tulla kouluun, kun luokassa oli rivissä toimivia pistekoneita ja innokkaita kirjoittajia jokaisen koneen takana!
Vapaaehtoistyö ulkomailla avartaa ja opettaa monin tavoin. Sen aikana voi saada pitkänkin ajan kontakteja ja itsekin olen edelleen yhteydessä Tansaniaan. Vapaaehtoistyöjakso haastaa omaa ajattelua ja laajentaa näkökulmia ja itsestäänkin varmasti oppii lisää. Oikeilla tukitoimilla vapaaehtoistyö on mahdollista kaikille.”