Lapin näkövammaisilla paikalliskerhot ovat toiminnan ydintä
Näkövammaisten liiton pohjoisin alueyhdistys täyttää tänä vuonna pyöreät 70 vuotta.
Laaja toiminta-alue ja pitkät välimatkat luovat leimansa yhdistyksen arkeen.
Lapin näkövammaiset perustettiin Rovaniemellä nimellä Lapin Sokeat kesäkuussa 1954.
Oman palvelukeskuksen saaminen ja vuonna 1998 Raha-automaattiyhdistyksen myöntämä Elämänlaatuprojektin rahoitus vaikuttivat merkittävästi yhdistyksen kehittymiseen.
– Etpä arvaa, mikä minulla on edessäni, Juha Romakkaniemi naurahtaa heti aluksi, kun soitan Rovaniemelle.
– Löysin Airut-lehden vuodelta 2004. Tässä kerrotaan yhdistyksemme 50-vuotissyntymäpäivistä. Kannessa on kuva minusta ja Jarno Saapungista. Samat kasvot täällä tänäänkin ovat puuhaamassa.
Romakkaniemi työskentelee vastaavana ohjaajana yhdistyksen toimitiloissa Rovaniemen keskustassa. Tilat on hankittu 1983 Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla.
Kaikkia työpäiviä hän ei vietä toimistolla. Välillä väki jalkautuu eri puolille Lappia tilaisuuksiin ja tapahtumiin.
– Toiminta-alueemme on koko Lappi, eli noin kolmasosa Suomen pinta-alasta. 414 jäsenestä noin kolmasosa asuu Rovaniemen läheisyydessä, kolmasosa Meri-Lapissa Kemi-Tornio-alueella ja loppu kolmannes eri puolilla Lappia. Pitkien välimatkojen vuoksi aktiivisten jäsenten voimin toimivat paikalliskerhot ovat tärkeitä. Esimerkiksi Utsjoelle on Rovaniemen toimistolta 450 kilometrin ajomatka.
Rovaniemen palvelukeskus mahdollistaa monipuolisimmat ryhmät. Kemissä toimii rekisteröity paikallisyhdistys omissa toimitiloissaan ja Kemin naapurikaupungissa Torniossa on useita harrasteryhmiä. Muista paikkakunnista kerhotoimintaa on Ylitorniossa, Pellossa, Kolarissa, Posiolla, Sallassa, Sodankylässä ja Inari-Utsjoen alueella, jossa kokoonnutaan Ivalossa.
– Sodankylässä ja Kolarissa kerhojen järjestämisessä ovat apuna seurakuntien diakonit. Muita kerhoja pyörittävät näkövammaiset jäsenet, Romakkaniemi kertoo.
Praatit ja kisakatsomot
Lappilaiset ovat aktiivisia osallistumaan tapahtumiin. Teemoja on käsitöistä naisteniltoihin ja liikuntasessioihin. Kesäisin on Kulttuuria, koppaa ja kroppaa -tapahtuma. Järjestörutiineihin kuuluvat kokouksetkin kehystetään aina jollakin tapahtumalla. Paikalliskerhojen lisäksi Teams-etäyhteydellä on kerran kuussa Praatit, johon kutsutaan vierailija kertomaan ja vastailemaan kysymyksiin.
– Kemissä ja Torniossa on usein ”kisakatsomot”. Taitavat jopa kisata siitä, kummalla on enemmän osallistujia.
– Aina tapahtumissa on pääosassa yhdessä olo ja vertaistuki.
Äänilehtien tuottaminen on yhdistyksen tärkeä tehtävä. Oman Ääni-Seita-lehden lisäksi luetaan paikallislehtiä.
– Kotipaikkakunnan uutiset ja tapahtumat ovat tärkeitä. Siksi luemme paikallislehtiä, vaikkei niillä olisi kuin pari tilaajaa, Romakkaniemi kertoo.
– Emme saa koskaan kaikkia lappilaisia näkövammaisia mukaan toimintaan, mutta toivon kovasti, että jokainen näkövammainen alueellamme tietäisi yhdistyksestä ja uskaltaisi ottaa yhteyttä silloin, kun tarvitsee neuvoa tai apua, Juha Romakkaniemi sanoo.