Jouluvaloja, sukulaisia ja sardiineja
Jouluna on aikaa rauhoittua läheisten ihmisten kanssa. Juhlamieli voi syntyä pienistä asioista: tutuista joulun mauista, jouluisesta musiikista tai vaikka hautausmaan kynttilämeren ihailusta.
Katja Kuusela Oulusta muistelee lapsuuden jouluja isolla porukalla. Helsinkiläinen Eija-Liisa Markkula on viettänyt suurimman osan jouluistaan lapsuuden kotikylällään Lammilla.
Jouluvalojen tuiketta
Työorientoituneeksi itseään kuvaava Katja Kuusela kertoo, ettei itse asiassa ole varsinaisesti jouluihminen. Joulu on hänelle muutama vapaapäivä keskellä pimeintä talvea, jolloin on aikaa rauhoittua läheisten ihmisten kanssa.
Edellisten joulujen tavoin hän matkustaa miehensä kanssa koronatilanteen niin salliessa tänä jouluna muutamaksi päiväksi Rovaniemelle äitinsä luo, minne tulee myös hänen pikkuveljensä. Tytär miehineen tulee pistäytymään. Ollaan kiireettömästi yhdessä ja syödään jouluruokia.
Käydään hautausmaalla, missä Katja Kuusela ihailee kynttilämerta. Pikkuveljen kanssa hän kuuntelee huumorijoululauluja nauraa rätkättäen. Jouluna on aikaa lukea. Suosikkeja ovat fantasia- ja scifi-kirjat.
Katja Kuuselan suosikkijouluruokia ovat lanttulaatikko ja hänen miehensä leipoma rommirusinapiimäkakku.
Jouluun valmistautumisessa hänelle ovat tärkeitä jouluvalot.
– Kutsuisin niitä mieluummin talvivaloiksi, koska niitähän voi pitää koko talven. Näen valot, mutta en kovin tarkasti. Niinpä kyselen aina mieheltäni pimeällä liikkuessamme, joko talvivalojen kilpavarustelu on alkanut. Täytyyhän minunkin niitä ripustella viimeistään itsenäisyyspäivää seuraavana viikonloppuna!
Katja Kuusela muistelee lämmöllä lapsuuden jouluja. Silloin otettiin ryhmäkuvia, joihin perheen labradorinnoutajakin halusi mukaan.
– Rippe oli sellainen linssilude ja istui aina eturivissä. On varmaa, että se on kaikissa kuvissa mukana.
– Joulut olivat oikeita jouluja, kun kokoonnuimme serkkujen ja muun suvun kanssa yhteen isolla porukalla. Oli tosi riemukasta, hän kertoo.
Jouluruokia kuten riisipuuroa ja pähkinöitä syötiin vain jouluna, kun nykyään niitä saa ympäri vuoden. Katja Kuuselan mielestä osa jouluruokien juhlavuudesta onkin kadonnut niiden arkipäiväistymisen myötä.
Tyttöjen kanssa ravintolaan syömään
Eija-Liisa Markkula on viettänyt monia perinteisiä ja ihania maalaisjouluja lapsuuden kotiseudullaan Lammilla.
– Olemme käyneet veljeni perheen kanssa kirkossa jouluaaton hartaudessa ja vieneet haudoille kynttilöitä. Joulua on juhlittu yhdessä syöden ja oleillen.
Jotkut joulut hän on jakanut ystävättäriensä kanssa. Viettää hän joulua missä hyvänsä, aina on oltava lanttulaatikkoa, lasimestarin silliä ja sardiineja.
Jouluaattona pari lasillista Lammin omaa joulusahtia kuuluu asiaan. Tänä koronarajoitusten jouluna hän menee joko siskonsa perheen luo Nastolaan tai viettää sen yksin Lammilla rakkaassa talossaan lähellä lapsuudenkotiaan.
– Kotikylällämme minulla on paljon serkkuja. Pienellä kylällä minut tuntevat kaikki. Jospa saisin jonkun kaveriksi haudoille kynttilöitä viemään! Hautausmaalla on ihana kävellä ja muistella rakkaita sukulaisia ja tuttavia.
Eija-Liisa Markkulan mukaan joulusta on tullut kovin kaupallinen. Sokeana on stressaavaa ostaa joululahjat kaikille, varsinkin, kun ei ole varmaa, onko lahja saajalleen mieleinen. Hän onkin keksinyt lahjoittaa veljen- ja sisarentyttärilleen yhteisen ravintolaillan ennen joulua.
– Tänä vuonna traditio täyttää kymmenen vuotta. Tytöt saavat valita ravintolan ja listalta mitä vain haluavat syödä. Juomana on joulumalja ja ruokajuoma. Meillä on hulvattoman hauskaa!
– Venäläisravintolassa lauloimme yhtenä vuonna vanhoja venäläisiä iskelmiä yhdessä esiintyjien kanssa, hän kertoo.
Eija-Liisa Markkulan ehdoton suosikkijoululaulu on Martti Helan Hiljainen joululaulu. Hän kuuntelee myös Sakari Kukon joululevyä ja ranskalaisia renessanssiajan joululauluja.