Siirry sisältöön
Airut 11/2019

Kirja kainaloon ja kouluun!

Kolme näkövammaista oppilasta opettajansa kanssa.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: Marika Mäkinen

Inkluusio on päivän sana Etiopian koulujärjestelmässä, mutta vielä on tehtävä paljon, että se ei jää pelkäksi sanaksi.

Teksti ja kuvat Marika Mäkinen

Afrikan mantereen vanhimmassa itsenäisessä valtiossa Etiopiassa on arvioiden mukaan runsaat satamiljoonaa ihmistä ja lähes sata eri etnistä ryhmää ja kieltä ja väestö kasvaa vauhdilla. Väestöräjähdyksen keskellä infrastruktuuri uhkaa jäädä jälkeen, sillä tehtävää on yksinkertaisesti liikaa.

Etiopia on edelleen maailman köyhimpiä maita, jossa elintasoerot ovat valtavat. Toisaalta maan talous kasvaa nopeimpien joukossa maailmassa ja kiinnostaa ulkomaisia investoijia. Erityisesti kiinalaiset ovat ulottaneet maahan lonkeronsa rakentamalla tehtaita ja infrastruktuuria, esimerkiksi teitä.

Abebe Yehualawork istuu toimistossaan puhumassa puhelimessa.
Abebe Yehualawork, joka itsekin on sokea, johtaa HPDO-vammaisjärjestöä, joka on Näkövammaisten liiton kehitysyhteistyökumppani.

Maaseudulla elämä on kuitenkin edelleen samanlaista kuin sata vuotta sitten, vaikka kaupungissa keskiluokka kasvaa. Maan poliittinen tilanne on uuden pääministerin myötä muuttunut vapaammaksi. Sananvapauden tilanne on hypännyt kansainvälisessä vertailussa 40 pykälää ylemmäs ja kansalaisjärjestöjen ulkomaisen rahoituksen vastaanottamisen säätelyä ollaan lakimuutoksen myötä purkamassa.

Opetuksen laatu heikko

Maan koulutusjärjestelmä on yksi alue, jossa haasteita riittää. Peruskouluikäisiä oppilaita Etiopiassa on arvioiden mukaan runsaat 22 miljoonaa, joista noin 90 prosenttia aloittaa koulunkäynnin seitsemänvuotiaana.

Vammaisten lasten kohdalla luku on päinvastainen, sillä runsaat 92 prosenttia heistä jää opetuksen ulkopuolelle. Vammaisen lapsen kouluttaminen nähdään usein turhana ja vaivalloisena, ja koulumatkat ja esteelliset koulurakennukset konkreettisina esteinä. Erityisopettajia on vähän ja tavallisilla opettajilla ei ole osaamista ja valmiuksia tukea vammaisia oppilaita.

Etiopiassa puhutaan juuri nyt inkluusiota, mikä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että vammaiset lapset opiskelevat tavallisissa kouluissa yhdessä muiden kanssa, mutta ilman riittäviä tukitoimia, apuvälineitä ja oppimateriaaleja.

– Parempi olisi sanoa, että olemme integraation tasolla, sanoo Abebe Yehualawork, joka johtaa HPDO:ta eli Help for Persons with Disabilities Organisation -vammaisjärjestöä.

HPDO on Näkövammaisten liiton kumppani kehitysyhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on tukea näkövammaisten koulutusmahdollisuuksia ja koulutuksen inkluusiota. HPDO tukee näkövammaisten lisäksi ja muiden vammaisten lasten ja nuorten opiskelua.

Etiopiassa opetuksen laatu on heikko, vaikka erityisopetuksen tarve tunnistetaankin yhä enemmän. Viimeisten kuuden, seitsemän vuoden aikana erityisoppilaiden määrä on kuitenkin lähes kaksinkertaistunut. Valtaosa vammaisista tai oppimisvaikeuksista kärsivistä etiopialaislapsista ei kuitenkaan käy koulua ja näkövammaisista lapsista vain harvat pääsevät koulutielle. Usein käy myös niin, että he aloittavat koulun huomattavasti myöhemmin kuin muut.

Näkövammaisia on Etiopiassa joidenkin arvioiden mukaan enemmän kuin missään maailmassa, lähes neljä miljoonaa. Heistä noin 1,9 miljoonaa on sokeita ja 2,1 miljoonaa heikkonäköistä.

Eija-Liisa Markkula poseeraa näkövammaisten opettajien kanssa.
Näkövammaisten liiton hallituksen jäsen Eija-Liisa Markkula osallistui Etiopian hankematkalle viime keväänä. Matkalla vierailtiin muun muassa näkövammaisten opettajien yhdistyksessä.

Näkövammaisten lasten ja nuorten opetussuunnitelma ja oppisisällöt eivät vastaa vammattomien oppisisältöjä. Heidät on pääsääntöisesti vapautettu muun muassa matematiikan, kemian, fysiikan, liikunnan ja terveystieteen opiskelusta. Näkövammaisille koululaisille opetetaan pistekirjoitusta, mutta sen syvällinen ja tehokas osaaminen ja hyödyntäminen jäävät usein haaveeksi, sillä pistekirjoitusmateriaaleista ja -välineistä on pulaa eikä pistekirjoitustaidon merkitystä ymmärretä.

– Inklusiivisessa opetuksessa ei myöskään tehdä sopeutuksia näkövammaisille oppilaille, mikä on ongelma, Abebe Yehualawork sanoo.

Tietotekniikan opetusta näkövammaisille ei tarjota, sillä kouluissa ei ole apuohjelmia tai tietoteknistä tukea eikä välttämättä edes tietokoneita.

Tulossa lukutaidoton sukupolvi?

Abebe Yehualawork kritisoi maan hallitusta tilanteesta.

– Hallituksen pitäisi ottaa inklusiivinen opetus tosissaan, mutta niin ei ainakaan vielä ole, hän sanoo.

Etiopiassa näkövammainen opiskelija saa valtiolta tukea 350 birriä kuukaudessa, mikä vastaa noin 15 euroa. Sillä on tultava toimeen: koska oppilaat asuvat yleensä kaukana lapsuudenperheistään, heidän on maksettava itse vuokra, ruoka ja kaikki mahdollinen jokapäiväiseen elämiseen liittyvä. Yehualaworkin mukaan summa on riittämätön.

– Entäpä mikä on näkövammaisten lukutaidon tilanne? Virallisiin lukuihin ei voi luottaa, hän sanoo.

Näkövammaisten opetus ja kokeisiin ja tentteihin vastaaminen tapahtuvat suullisesti, minkä vuoksi nuori saattaa selvitä koko opinnoistaan aina yliopistotutkintoon asti ilman luku- ja kirjoitustaitoa.

Etiopian lisäksi vastaavanlainen koulutuskriisi on monissa muissakin kehitysmaissa. Kouluissa riittää kyllä oppilaita, mutta he eivät näytä oppivan juuri mitään.

Abebe Yehualawork itse on väitellyt vammaisten ammattikoulutuksen järjestämisestä Etiopiassa Jyväskylän yliopistossa. Myös sillä puolella on paljon tekemistä, sillä vaikka lainsäädäntö on olemassa ja opetuksen järjestäminen on suunniteltu, käytännön toteutus, oppimateriaalit ja tukitoimet eivät toteudu.

Yehualaworkin mukaan yksi ongelmista on, että Etiopia on monin tavoin riippuvainen ulkomaisesta rahoituksesta ja asiantuntijoista myös opetuksen järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Koulutuksen kehittämiseen pitäisi saada valjastettua vahvemmin vammaisten ammattilaisten oma asiantuntemus.

– Se on tällä hetkellä vielä puutteellista, Yehualawork sanoo.