Etiopian näkövammaisjärjestö edistää koulutusmahdollisuuksia

Addiksen toimisto on punaiseksi rapattu kivitalo, jota ympäröi varjoisa piha-alue. Pihalla käyskentelee näkövammaisia kaupunkilaisia, jotka tulevat viettämään toimiston piha-alueelle aikaansa ja tapaamaan tuttuja. ENAB:in residenssi on ilmeisen tärkeä vertaistuen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikka.

Yismu itse on heikkonäköinen. Hän siirtyi järjestön johtajaksi erityisopettajan työstään kuusi vuotta sitten. Yhteensä toimistolla on töissä 31 työntekijää.

ENAB on Etiopian vanhin vammaisjärjestö, jolla on kunniakas historia. Järjestö perustettiin 1960 valvomaan näkövammaisten etiopialaisen oikeuksia ja osallisuutta. Järjestön ensimmäiseksi suojelijaksi tuli keisari ja keisariperheen jäsenet lahjoittivat järjestölle maatilkkuja, joista yhdelle rakennettiin nykyinen päämaja.

Hän kertoo, että järjestöllä on jäseniä noin 16 000, mutta sanoo samaan hengenvetoon, että varsinaista täsmällistä tietoa jäsenmäärästä ei ole olemassa.

Koulutus kuuluu myös näkövammaisille

Järjestön keskeinen tehtävä on muistuttaa näkövammaisten ihmisten olemassaolosta ja siitä, että he ovat yhdenvertaisia muiden kanssa ja ansaitsevat kunnioitusta siinä missä kuka tahansa.

Näkövammaisten koulutusmahdollisuuksien edistäminen on myös yksi järjestön perustehtäviä. Sillä on myös kaksi omaa sisäoppilaitosta ja kaksi asuntolaa näkövammaisille oppilaille, jotka käyvät koulua kaukana kotoa Amharan alueella, joka on yksi Etiopian yhdeksästä osavaltiosta.

Suurin haaste Etiopiassa on edelleen se, että näkövammaiset lapset ja nuoret jäävät koulutuksen ulkopuolelle tiedonpuutteen vuoksi. Usein vanhemmat ajattelevat, että näkövammaista lasta on turha laittaa kouluun. Myös liikkuminen vuoristoisessa maassa, jossa välimatkat ovat pitkät ja julkinen liikenne on maaseudulla puutteellista, on haaste.

Yismun mukaan asenteet näkövammaisten koulutusta kohtaan vaihtelevat paljon juuri sen mukaan, ollaanko kaupungissa vai maaseudulla, jossa koulutielle lähteminen saattaa katketa jo pelkästään juuri koulumatkojen vuoksi.

Etenkin maaseudulla myös koulujen varustetaso on äärimmäisen vaatimaton. Koska kaikenlaisesta oppimateriaalista, myös tavallisista oppikirjoista on pulaa, pisteaineistojen saaminen näkövammaiselle oppilaalle on käytännössä mahdotonta.

Kohti parempaa

– Vaikka budjettimme on pieni, yritämme järjestää näkövammaisille koululaisille ja opiskelijoille äänikirjoja ja pistemateriaaleja ja edistää heidän mahdollisuuksiaan käyttää tietotekniikkaa, Yismu sanoo.

– Olemme toiveikkaita etenkin nyt, kun lainsäädäntö kehittyy.

Etiopiassa on näihin päiviin saakka ollut voimassa kansalaisjärjestölaki, joka on estänyt oikeuksienvalvonta- ja ihmisoikeustyötä tekeviä kansalaisjärjestöjä ottamasta vastaan ulkomaista rahoitusta. Helmikuussa vanhaa lakia kuitenkin muutettiin niin, että tiukat rahoitusrajoitukset purettiin.

Muutoinkin Etiopiassa puhaltavat uudet demokraattisemmat tuulet, kun vuosi sitten maahan valittiin uudistusmielinen pääministeri Abiy Ahmed. Samalla siirryttiin pois autoritäärisen pääministerin Hailemariam Desalegnin johtamasta politiikasta, jossa kansalaisvapauksia oli tiukasti rajattu.

Etiopia on ratifioinut suurimman osan tärkeimmistä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista, myös vammaisten ihmisoikeussopimuksen. Sultan Yismu on tietoinen myös Marrakeshin sopimuksesta, joka avaisi ovet valtavaan määrään englanninkielistä kirjallisuutta lukemisesteisille ja edistäisi näin huimasti näkövammaisten opiskelumahdollisuuksia.

– Yritämme vaikuttaa poliitikkoihin, jotta se allekirjoitettaisiin, Yismu sanoo.

Näkövammaisten liiton kehitysyhteistyön hankekumppani Etiopiassa on HPDO eli Help for Persons with Disabilities Organisation. Liiton edustajat vierailivat hankematkallaan siellä, ja tutustuivat myös näkövammaisjärjestö ENABin toimintaan. Lisää Etiopia-aiheisia juttuja julkaistaan tulevissa Airut-lehdissä.

Desta Gadissa

Desta Gadissa, 36, on sokea nuori nainen, jolle ENAB on kuin toinen koti. Hän on kotoisin Afarin osavaltiosta Awashin pikkukaupungista, jossa asuu runsaat 11 000 ihmistä.

Desta Gadissan vanhemmat viljelivät maata ja hänellä on neljä sisarta ja yksi veli. Hän on perheen ainut näkövammainen.

Syytä Destan sokeudelle ei tiedetä, sillä hän ei koskaan ole saanut diagnoosia. Tyypillistä Etiopiassa on ajatella, että sokeuden on aiheuttanut vedestä heijastuva välähtävä kirkas valo, joka vaurioittaa silmiä ja vie näön. Destan kertomus omasta sokeutumisestaan on juuri tällainen. Hän menetti näkönsä kolmen, neljän vanhana.

Onnekseen Desta pääsi koulutielle. Hänet lähetettiin Sebetan sokeiden kouluun, kun hän oli seitsemänvuotias. Opiskelu jatkui aina Addis Abeban yliopistoon saakka, jossa hän opiskeli amharan, oromon ja englannin kieltä.

Destalla on 13-vuotias tytär Fenith, joka on äitinsä silmäterä. Mies on kuollut, joten Desta ja Fenith tulevat toimeen Destan tuloilla, joita hän saa pyörittämällä ENABin yhteydessä olevia suihkupalveluita näkövammaisille.

Vaatimattomissa oloissa asuvilla näkövammaisilla kaupunkilaisilla on harvoin oma wc ja suihku, ja hygieniasta huolehtiminen on hankalaa. Destan suihkupalvelulle on paljon kysyntää.

ENAB on hänelle tärkeä vertaistuen paikka, jossa voi vaihtaa kokemuksia ja saa olla vapaasti.

– Haluan muuttaa naisten asemaa Etiopiassa, että heitä kohdeltaisiin hyvin ja että heillä olisi työtä ja mahdollisuus elää itsenäisesti, Desta sanoo.

Walle Dessie

Walle Dessie sokeutui kuuden vuoden ikäisenä.

– Häikäistymisen vuoksi, hän sanoo, kuten Desta Gadissakin.

Hänen kotinsa oli maaseudulla Goijamin alueelta Etiopian luoteisosasta.

Walle Dessie kävi ENABin omistaman Bakon koulun, joka on 250 kilometrin päässä Addis Abebasta sijaitseva sisäoppilaitos. Kotona Walle kävi ainoastaan, kun koulusta oli lomaa. Myös hän on suorittanut yliopistotut- kinnon ja työskentelee amharan opettajana valtion koulussa Addis Abebassa.

Hänen luokassaan on 14 sokeaa oppilasta. Haastetta työssä riittää jo senkin takia, että hänellä ei ole omaa tietokonetta, joka nopeuttaisi ja helpottaisi työtä. Nyt perheenjäsenet joutuvat auttamaan kirjoitustehtävissä kukin vuorollaan. Wallella on vaimo ja kaksi lasta.

Vapaa-ajallaan Walle työskentelee vapaaehtoisena kotinsa kaupunginosan virastossa auttamassa nuoria, joilla ei ole työtä ja toimeentuloa. Lisäksi hän opettaa amharaa vapaaehtoisena ENABissa.

– Kaupunginosan virastossa teen kaupungille nuoria koskevia aloitteita ja kannanottoja, hän kertoo.

– ENAB on oma paikkamme, jossa kokoonnumme, vietämme aikaa ja tapaamme tuttuja. Täällä olemme vapaita.

Walle toivoo, että vammaisten asema Etiopiassa paranisi nykyisestä.

– Saisimme itsenäisyyttä ja päätösvaltaa omaa elämää koskeviin ratkaisuihin.