Siirry sisältöön
Airut 4/2022
In memoriam

Annikki Peltonen

Mustavalkoinen kuva, jossa nainen soittaa poikkihuilua. Kukikas paita, silmälasit, vaaleat kiharat hiukset ulottuvat leuan yläpuolelle.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Annikki Peltonen.
Kuva: Ingegerd Ekstrand
Teksti Teuvo Ruponen

Musiikinopettaja Margit Annikki Peltonen kuoli 11. toukokuuta. Hän syntyi Laitilassa 8. tammikuuta 1940. Annikki oli sokea syntymästään. Helsingin sokeainkoulun oppilaaksi hän tuli syksyllä 1948. Musiikki oli hänelle tärkeä oppiaine. Koulusta päästyään 1958 hän jatkoi musiikkiopintojaan Sibelius-Akatemiassa, josta valmistui musiikinopettajaksi toukokuussa 1962. Tarkoituksena oli suorittaa myös urkuritutkinto, mutta työ musiikinopettajana vaati niin paljon aikaa, ettei unelma toteutunut. Annikilta riitti kuitenkin intoa ja määrätietoisuutta opiskeluun. Hän kirjoitti ylioppilaaksi syksyllä 1973.

Annikki toimi Helsingin sokeainkoulun musiikinopettajana vuodesta 1961 vuoteen 1972. Opettajan työ jatkui sitten näkövammaisten ammattikoulussa eli Arla-instituutissa sekä Toimelan vapaaopistossa. Häneltä riitti aikaa myös vapaaehtoistyöhön esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran auttavassa puhelimessa ja Helsingin seurakuntayhtymässä.

Annikin sydäntä lähellä olivat piste- ja lyhennyskirjoitus, pistenuotit ja abacus-laskenta. Näitä aineita hän opetti sekä ammattikoulussa että erilaisilla kursseilla. Hänellä oli myös yksityisoppilaita pianonsoitossa.

Annikki oli hyvin sinnikäs ja huolellinen, myönteisessä mielessä jopa pedantti ihminen. Hän oli valoisa, hyväntahtoinen, sydämeltään sivistynyt ja toiset huomioon ottava. Hän oli äärimmäisen avulias ja huomaavainen ihminen. Monet olivat ne juhlat, joiden ohjelmasta ja tarjoiluista hän huolehti. Hän oli apuna sellaisille ihmisille, joilla ei ollut varaa eikä ketään apuna järjestämässä esimerkiksi syntymäpäiviä tai hautajaisia.

Annikki osoitti meille kaikille, että sokeus ei ole este vaativissakaan tilanteissa. Tarvitaan vain tahtoa ja sitkeyttä, uskoa siihen, että onnistutaan.

Annikki on poissa, mutta hänen esimerkkinsä ja muistonsa elää keskuudessamme.