Työllistyminen näkövammaisena
Tunne, että näkövammaisena teet jotain yhteiskunnan hyväksi, on palkkio, jota ei voi mitata rahalla. Se kohottaa itsetuntoa ja lisää tunnetta siitä, että kuuluu yhteiskuntaan. Valitettavasti työmarkkinoilla on tarjolla vain vähän näkövammaisille soveltuvaa työtä. Työantajien ennakkoluulot vaikeuttavat asiaa. Sen takia näkövammaisten työllistäminen on aina ollut haasteellista, ja tulee aina olemaan. Se on tosiasia eikä mielipide.
Miten sitten on näkövammaisten maahanmuuttajien laita? Näkövammainen ja maahanmuuttaja on paha yhdistelmä. Työantajissa se herättää kaksi kertaa enemmän ennakkoluuloja heti kättelyssä. Saadakseen työtä pitää olla joko erityistaitoja tai hyvin paljon onnea.
Kuinka minä sitten onnistuin työllistymään? Minulla ei ole taikaloitsua, jota voisin tarjota muille. Kenties itsellänikin oli onnea matkassa. Olen päättäväinen enkä helposti luovuta. Yritin kovasti. Tein vapaaehtoistyötä, olin työharjoitteluissa, työkokeiluissa ja määräaikaisessa työsuhteessa. Lopulta kouluttauduin datanomiksi ja työllistyin Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten ICT-ohjaajaksi. Jatkuvasti opiskelen, kehitän itseäni, sillä ammattitaito auttaa työpaikan säilyttämisessä.
Työnhaun alkutaipaleella tein lukemattoman määrän työhakemuksia. Työhaastatteluissa asia tavallisesti kaatui, kun sokeuteni huomattiin. Tämä on näkövammaisille tuttu ilmiö. Yhteiskunnan tarjoama palkkatuki on monesti paras houkutus työantajille, joka kummasti lisää työnantajien motivaatiota työllistää näkövammaisia. Myös kielitaito on avainasemassa. Työkokemus, muiden suositukset sekä suhteet voivat olla avuksi. Sosiaaliset taidot, olemus, itsevarmuus ja asenne voivat helpottaa työn saamista. Näkövammaisten työllistämisen haasteille ei näy loppua.
”Ei kenellekään helppoa”, totesi eräs kaverini.
Ibrahim Milanovic on kahden maan, Bosnian ja Suomen kansalainen.