Selviytymistarina
Voitto pimeydestä on selviytymistarina. En yleensä erityisesti pidä niistä. Tämä oli poikkeus. Kirja kertoo siitä, miten epätoivo on viedä mennessään, mutta perheen, ystävien ja ammattilaisten avulla löytyy uusi tapa elää.
Ibro elää tavallista bosnialaisen nuoren miehen elämää tytöt ja huvittelu mielessään, kunnes Balkanin sekava tilanne pakottaa hänetkin sotaan. Kranaatti vie häneltä näön. Hän tulee Suomeen kuntoutukseen ja jää tänne pysyvästi. Monet Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten jäsenet tuntevat hänet Ibiksenä, mukavana ICT-ohjaajana.
Tätä kirjaa voi lukea monesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin: minkälaista oli olla musliminuori Balkanilla. En aio tässä kertoa, eroaako se nuoruudesta omassa maassamme. Toiseksi Voitto pimeydestä on rakkaustarina. Kolmanneksi se on, kuten jo tämän kirjan otsikossa kerron, selviytymistarina, jossa pimeys on sekä fyysistä että henkistä.
Kiitän kirjoittajaa rehellisyydestä. Kiitän siitä, että hän ei mässäillyt sodalla, vaan toi sen esiin kaunistelematta. Varoitus sotakirjojen ystäville: tässä ei ole taistelukohtauksia emmekä saa tietää, ampuiko Ibro laukaustakaan.
Ainoa, mikä kirjassa häiritsi, oli Kija-nimisen naisen tarina. Tosin olen jo tottunut siihen, että useimmat miesten kuvaamat naiset ovat kliseisiä. Olisi mukava kuulla, mitä mieltä miehet ovat naisten kirjoittamista kuvauksista miehistä. Tuntemani miehet kun eivät lähtökohtaisesti lue naisten kirjoittamia kirjoja, ehkä korkeintaan dekkareita. Niissähän harvoin pyritään syvällisiin luonnekuvauksiin.
Suosittelen kirjaa kaikille näkövammautuneille ja heidän lähipiirilleen. Niin hyvin Milanovic kuvaa tunteita siitä, kun näkö menee ja mitä kaikkea se aiheuttaa aluksi. Lukijana Timo Mäkynen on luotettavan hyvä.