Salaamisesta suureksi valheeksi

Syy jo vuonna 2006 suomeksi ilmestyneen Mallin valintaan oli varsin henkilökohtainen: löysin siivotessani kuorettoman Daisy-levyn ja huomasin sen olevan vuosia sitten kesken jättämäni romaani. Sen sisältö oli ollut itselleni liian kirpeää luettavaa, kun oman sokeutumiseni hyväksyminen oli vielä vaiheessa. Nyt sitä oli selviytyjänä helppo ja ilo lukea kirjan taituruutta ihaillen.

Kirjassa Peter Wihl maalaa tauluja tulevaan 50-vuotisjuhlanäyttelyynsä. Takana on paineita kasvattava edellinen näyttely nimeltä Amputaatioita, joka toi suurta kuuluisuutta. Galleristi Ben vaatii vähintään samaa tasoa tulevalta. Peterin pelästyttää kuitenkin yhtäkkinen kipu silmissä ja näön menetys hetkeksi. Hän alkaa pelätä, kokemus toistuu, mutta hän salaa asian pitkään lähipiiriltään – vaimoltaan ja 6-vuotiaalta tyttäreltään.

Salaamisen vakavuusaste nousee ja vaihtuu suureksi valheeksi – elämänvalheeksi kuten kirjailija sitä nimittää. Tässä on koko kirjan syvä moraali lukijan pohdittavaksi.

Christensen vaatii lukijaltaan kirjallisuuden ja taiteen tuntemusta, jotta tekstin monet symboliset säikeet avautuisivat. Peterin vaimo Helene on lavastaja teatterissa. Siellä on työn alla Ibsenin Villisorsa, jossa perheen Hedvig tyttären alkuperä salataan, mikä johtaa paljastuessaan tyttären itsemurhaan.

Toinen vastaava on Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta koskevan Tracy Chevalierin kirjoittaman romaanin pohjalta tehty elokuva. Mallina oleva tyttö on tullut palvelukseen taiteilijan perheeseen. Kaikessa salassa Vermeer maalaa tytöstä muotokuvan – vieläpä vaimonsa tietämättä, että tytöllä on hänen korvakorunsa ja yllään hänen viittansa.

Elina Latva sopii erinomaisesti kirjan lukijaksi. Joskus jopa tuntuu, että juuri hän on se kirjassa esiintyvä Sokeain liiton nainen